Merkityksetön rituaali?

KATOLILAISET ovat noudattaneet ripin sakramenttia satoja vuosia. Monille se on kuitenkin sisällyksetön muodollisuus. Mietiskellessään nuoruuttaan eräs lukion rehtori nimeltä Bob sanoo: ”Olin teini-iässä enkä edes silloin ottanut sitä vakavasti.” Miksi? Ripistä oli tullut hänelle merkityksetön rituaali. Hän selittää: ”Ripittäytyminen oli kuin olisi tuonut kaikki syntejä täynnä olevat matkatavaransa tullimiehelle lentokentällä. Hän kyselee sinulta synneistäsi ja päästää sinut sitten läpi maksettuasi jotakin niistä ylellisyystuotteista, joita olet ostanut ulkomailta.”

Samaan tapaan kirjoittaa Frank Wessling U.S. Catholic -lehdessä kuvaillessaan rippiä ”äärimmilleen yksinkertaistetuksi oppaaksi, jossa vaihe vaiheelta kuljetaan tavallisten syntien tarkastetuksi leimaamisesta ulkoa opeteltujen katumusrukousten kautta nimellisen katumusharjoituksen rituaaliin”. Mihin tulokseen Wessling tulee? ”Olen varma siitä, että ripittäytyminen tekee sielulle hyvää”, hän sanoo, ”mutta katolilaisten tapa tehdä se on ongelma.”

Raamatussa syntien tunnustaminen esitetään kokonaan toisella tavalla. On hyvin tärkeää tunnustaa ne Jumalalle (Psalmit 32:1–5). Lisäksi kristitty opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Onko joku keskuudessanne sairas? Hän kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään sivellen häneen öljyä Jehovan nimessä. Tunnustakaa sen tähden avoimesti syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta paranisitte.” (Jaakobin kirje 5:14, 16.)

Synnin painama kristitty voi kutsua luokseen seurakunnan vanhimmat, jotka voivat antaa henkilökohtaisia ja käytännöllisiä neuvoja Raamatusta auttaakseen väärintekijää hylkäämään syntisen menettelynsä. Valvojat voivat rohkaista sopivasti seuratessaan hengellisesti paranevan ihmisen edistymistä. Millainen vastakohta kirkkojen nykyään harjoittamalle muodolliselle ripittäytymisrituaalille! Kun katuvan väärintekijän tukena ovat henkilökohtaisesti seurakunnan vanhimmat, hän voi kokea saman helpotuksen kuin Daavid koki, kuten tämä psalmissaan kertoo: ”Lopulta tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt erhettäni. Minä sanoin: ’Minä tunnustan rikkomukseni Jehovalle.’ Ja sinä annoit anteeksi syntieni erheen.” (Psalmit 32:5.)