Kunpa kaikki olisivat olleet samanlaisia kuin he!

Nämä olivat Luxemburgissa ilmestyvän Letzebuerger Journal -sanomalehden erään kolumnistin sanat. Keistä hän puhui?

Hän oli ollut Puolassa Auschwitzin vapauttamisen 50-vuotisjuhlassa ja huomannut, ettei ryhmää, joka oli joutunut kärsimään siellä kovin, koskaan mainittu. Palstallaan 2.2.1995 hän sanoi tuon ryhmän olleen Jehovan todistajat ja kirjoitti: ”Ei ankarinkaan vankeus tai keskitysleiri eikä pelko siitä, että nääntyisi nälkään viheliäisissä nälkäparakeissa tai kuolisi kirveeniskusta tai giljotiinissa, saanut heitä hylkäämään uskoaan.” Hän jatkoi: ”Jopa raa’at SS-vartijat ihailivat sitä rohkeutta, jota osoittaen Jehovan todistajat kohtasivat kuolemansa.”

Jehovan todistajat eivät hakeneet kuolemaa. Mutta ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden kristittyjen tavoin tuhannet heistä olivat ennemmin valmiita kuolemaan kuin tinkimään kristillisistä periaatteista. Tämän uskon vuoksi he erosivat huomattavasti muista kolmannen valtakunnan synkkinä päivinä eläneistä ihmisistä.

Kolumnisti sanoi lopuksi: ”Kunpa kaikki ihmiset olisivat olleet samanlaisia kuin Jehovan todistajat!” Jos niin olisi ollut, toista maailmansotaa ei olisi koskaan käyty.