Vapautus viattomille uhreille

INHOTTAVIMPIA ihmisen tekemiä rikoksia ovat lasten rituaalimurhat. Jotkut eivät usko, että sellaisia törkeitä tekoja on tehty. Lukuisat arkeologiset löydöt ovat kuitenkin vahvistaneet niiden olleen tunnusomaisia foinikialaisten uskonnolle.

Ylhäisöperheiden lapsia uhrattiin tulessa sellaisille jumalille kuin Tanitille ja Baal-Ammonille. Karthagossa nuoria uhreja poltettiin uhriksi Kronoksen pronssipatsaalle. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. elänyt historioitsija Diodoros sanoo, etteivät lapsen sukulaiset saaneet itkeä. Ahdistuksen kyynelten ehkä uskottiin heikentävän uhrin arvoa.

Samanlaista rituaalia harrastettiin jonkin aikaa lähellä Jerusalemia muinaisessa Toofetissa. Siellä palvojat tanssivat ja löivät tamburiineja hukuttaakseen lapsen huudot, kun se heitettiin Molokin tulivatsaan. (Jeremia 7:31.)

Jehova tuntee syvää vihaa niitä kohtaan, jotka sulkevat sydämettömästi korvansa toisen tuskalta (vrt. Sananlaskut 21:13). Koska Jehova on Jumala, joka säälii lapsia, hän huolehtii varmasti siitä, että tällaiset viattomat uhrit saavat ”ylösnousemuksen, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden” (Apostolien teot 24:15; 2. Mooseksen kirja 22:22–24).