Yli tervejärkisyyden rajojen

”KOSKA sodat syntyvät ihmismielissä, myös rauhanpuolustus on rakennettava ihmismieliin.” (YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön peruskirja.) Tämä lausunto mielessään yli 500 asiantuntijaa osallistui vuonna 1993 YK:n aseidenriisuntakonferenssiin, jossa käsiteltiin uskonnon osaa tällaisen rauhanpuolustuksen rakentamisessa.

Jonathan Granoff, maailmanlaajuisen turvallisuuden hyväksi työskentelevän lakimiesliiton edustaja, toimi konferenssin puheenjohtajana. Hän huomautti: ”Nykyisten uskonnollisten ja etnisten konfliktien laajuus on ylittänyt sivistyneen käytöksen rajat, mahdollisesti tervejärkisyydenkin rajat.” John Kenneth Galbraithin sanoja lainattiin sattuvasti konferenssin aikana: ”Uskonnon nimessä on saanut surmansa enemmän ihmisiä kuin kaikissa sodissa ja luonnononnettomuuksissa yhteensä.”

Tri Seshagiri Rao sanoi: ”Lääkärien oletetaan parantavan sairauksia eikä levittävän niitä. Uskonnollisten perinteiden ei oleteta levittävän vihamielisyyttä eikä aiheuttavan väkivaltaisia yhteenottoja ihmisten kesken. Ne on tarkoitettu sovitteleviksi voimiksi. Käytännössä ne ovat kuitenkin usein olleet ja ovat yhä jakavia voimia.”

Joitakin vuosia sitten Lontoossa ilmestyvä Catholic Herald -lehti totesi, että rauha voitaisiin taata, ”jos nykyiset kirkot voisivat yksissä tuumin julkisesti tuomita sodan”. Tuo lehti kuitenkin lisäsi: ”Me tiedämme, ettei näin koskaan tapahdu.” Eräs katolinen nunna totesi kerran: ”Kuinka erilainen maailma olisikaan, jos me kaikki jonakin aamuna nousisimme ylös lujasti päättäneinä, että, kuten Jehovan todistajat, emme tartu enää aseisiin!”

[Kuvan lähdemerkintä s. 32]

Tom Haley/Sipa Press