”Suolan myyntiä” Mosambikissa
FRANCISCO COANA, Mosambikin maakomitean jäsen, vietti kymmenen vuotta ”uudelleenkoulutusleireillä”. Hän kertoo kokemustaan: ”Tiesin, että olisimme täällä jonkin aikaa, joten kysyin kierrosvalvojalta, saisinko jatkaa vakituista tienraivausta. Mutta miten minä pystyisin käyttämään tarpeeksi aikaa julkiseen sananpalvelukseen, kun melkein kaikki leirien asukit olivat Jehovan todistajia? Sanoin, että menisin Milangeen, vajaan 50 kilometrin päässä sijaitsevaan kaupunkiin, etsimään ihmisiä, joille saarnata.
Virallisesti meillä ei ollut lupaa lähteä leiristä, mutta tästä säännöstä ei pidetty tiukasti kiinni. Muistan, kuinka menin pensaikkoon ja polvistuin rukoilemaan, että voisin jollain keinolla saarnata paikallisille asukkaille. Jehova vastasi pian.
Otin yhteyttä mieheen, joka omisti polkupyörän, ja tein sopimuksen hänen kanssaan. Hän suostui siihen, että jos minä viljelisin hänen 3/4 hehtaarin maatilkkuaan ennen sateita, hän antaisi minulle palkaksi tuon polkupyörän. Niinpä huolehdin aina aamupäivisin hänen pelloistaan. Jehova siunasi tätä järjestelyä, sillä lopulta sain pyöräni.
Tämän ansiosta pääsin Milangen suureen kaupunkiin ja saatoin jatkaa tienraivaustani tehokkaasti tällä hedelmällisellä alueella. Koska työmme oli kielletty, minun täytyi suunnitella, miten kertoisin ihmisille totuutta. Tungin kirjoja ja lehtiä paidan sisään, otin laukkuun hieman suolaa ja lähdin kauppaamaan sitä. Viiden meticalin sijasta pyysin siitä 15 meticalia. (Jos se olisi ollut liian edullista, ihmiset olisivat ostaneet sen pois eikä minulle olisi jäänyt yhtään saarnaamista varten!) Keskusteluni menivät jotakuinkin tähän tapaan:
’Hyvää päivää! Tänään olisi suolaa kaupan.’
’Mitä se maksaa?’
’Viisitoista meticalia.’
’Voi, voi, aivan liian kallista!’
’Kieltämättä, mutta jos se on teistä kallista nyt, niin odottakaahan vain hetki, sillä tulevaisuudessa se on vielä paljon kalliimpaa. Tiesittekö, että näin on ennustettu Raamatussa?’
’Enpä ole koskaan nähnyt sellaista omassa Raamatussani.’
’Kyllä se sieltä löytyy. Tuokaahan Raamattunne, niin näytän.’
Tästä lähti käyntiin keskustelu, jossa käytettiin hänen Raamattuaan, joten omani sai jäädä paitani kätköihin. Viittasin Ilmestyksen 6. lukuun, jossa puhutaan kriittisistä olosuhteista ja elintarvikepulasta. Jos ihminen tuntui osoittavan vastakaikua, otin esiin kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään tai Hyvä uutinen joka voi tehdä sinut onnelliseksi ja aloitin kunnollisen raamatuntutkistelun.
Tämän seurauksena Milangeen muodostui 15 kiinnostuneen ryhmä. Mutta ei aikaakaan, kun viranomaiset keksivät meidät. Kun eräänä päivänä olin johtamassa raamatuntutkistelua, sisään ryntäsi poliisi ja pidätti meidät. Meidät kaikki, myös perheen pikkulapset, vietiin paikalliseen vankilaan. Oltuamme siellä kuukauden päivät meidät kaikki lähetettiin takaisin leiriin.”
Nämä kokemukset eivät heikentäneet veljiemme intoa. Päinvastoin Francisco perheineen sekä heidän tuhannet leireissä olleet veljensä palvovat ja saarnaavat nyt vapaasti Mosambikissa.