”Tosi kristittyjen tulisi toimia juuri niin”

VUONNA 1990 ilmestyneessä kirjassaan Arbeit macht tot — Eine Jugend in Auschwitz (Työ tappaa: nuoruus Auschwitzissa) Auschwitzista hengissä selvinnyt Tibor Wohl kertoo kahden vangin välisestä keskustelusta, jonka hän sattui kuulemaan. Toinen heistä, itävaltalainen, väitti olevansa ”ei-uskova”. Siitä huolimatta hän kiitti purppuranväristä kolmiomerkkiä käyttäviä vankeja, raamatuntutkijoita, joiksi Jehovan todistajia leirissä sanottiin.

”He eivät mene sotimaan”, sanoi itävaltalainen toverilleen. ”He antaisivat ennemmin tappaa itsensä kuin tappaisivat itse ketään. Mielestäni tosi kristittyjen tulisi toimia juuri niin. Minun on kerrottava sinulle eräs hyvin mukava tapaus, joka minulle sattui heidän kanssaan. Olimme sekä juutalaiset että raamatuntutkijat yhdessä eräässä Stutthofin leirin rakennuksessa. Raamatuntutkijoiden oli siihen aikaan tehtävä pakkotyötä ulkona ankarassa kylmyydessä. Emme käsittäneet, miten he pysyivät hengissä. He sanoivat Jehovan antavan heille voimaa. He tarvitsivat kipeästi leipäannoksensa, sillä he olivat nälissään. Mutta mitä he tekivätkään? He keräsivät kaiken heillä olevan leivän, ottivat siitä puolet ja antoivat toisen puolen veljilleen, hengellisille veljilleen, jotka tulivat hirveän nälkäisinä muista leireistä. Ja he toivottivat nämä tervetulleiksi ja suutelivat heitä. Ennen syömistä he rukoilivat, ja jälkeenpäin heidän kasvonsa loistivat ilosta. He sanoivat, ettei kenelläkään ollut enää nälkä. Ajattelin silloin itsekseni, että nämä ovat tosi kristittyjä. Olin aina kuvitellut, että juuri sellaisia heidän pitäisikin olla. Miten mukavaa olisikaan ollut toivottaa nälkää näkevät toverit tervetulleiksi tänne Auschwitziin juuri sillä tavoin!”