Syntymäpäivien vietto on jättänyt jälkeensä kuolemaa
USEIMMAT ihmiset pitävät syntymäpäivien viettoa nykyään pelkkänä harmittomana tapana. Raamattu ei kuitenkaan esitä tätä perinnettä myönteisessä valossa. Ensinnäkään Raamatussa ei ole mitään merkkiä siitä, että kukaan Jumalan uskollinen palvelija olisi viettänyt syntymäpäiviä.
Raamatussa mainitaan vain kahdet syntymäpäivät, ja ne pidettiin sellaisten hallitsijoiden kunniaksi, jotka olivat Jumalan vihollisia. Kumpaankin juhlaan liittyi teloitus, niin että vieraat saattoivat riemuita vahingoniloisesti jonkun sellaisen kuolemasta, joka ei ollut miellyttänyt kuningasta. Ensimmäisessä tapauksessa farao, Egyptin kuningas, teloitti ylimmäisen leipojan (1. Mooseksen kirja 40:2, 3, 20, 22). Egyptin hallitsija teki näin pidoissaan, koska hän oli vihastunut palvelijaansa. Toisessa tapauksessa Herodes, Galilean moraaliton hallitsija, mestasi Johannes Kastajan osoittaakseen suosiotaan tytölle, jonka tanssi oli miellyttänyt häntä juhlissa. Miten vastenmielisiä tilanteita! (Matteus 14:6–11.)
Eikö Raamattu nyt kuitenkin ole keskittynyt kahteen hyvin poikkeukselliseen syntymäpäivään? Ei oikeastaan. Vanhan ajan juutalainen historioitsija Josefus paljastaa, etteivät nämä tapaukset olleet harvinaislaatuisia. Hän kertoo toisia esimerkkejä tavasta teloittaa joku syntymäpäivänä huvin vuoksi.
Tällaista tapahtui esimerkiksi sen jälkeen, kun Jerusalem oli tuhottu vuonna 70, jolloin 1 000 000 juutalaista menehtyi ja 97 000 henkeä säilyi elossa ja vietiin vankeuteen. Matkalla Roomaan roomalainen kenraali Titus vei juutalaiset vankinsa läheiseen Kesarean satamakaupunkiin.
Josefus kirjoittaa: ”Ollessaan Kesareassa Titus vietti veljensä Domitianuksen syntymäpäivää loisteliaasti saattamalla yli 2 500 vankia hengiltä peleissä, joissa nämä olivat vastatusten petoeläinten ja liekkien kanssa. Tämän jälkeen hän siirtyi Berytokseen [Beirutiin], Rooman foinikialaiseen siirtokuntaan, missä hän vietti isänsä syntymäpäivää tappamalla vielä lisää vankeja taidokkaissa näytöksissä.” (The Jewish War, osa VII, s. 37, käänt. engl. Paul L. Maier teokseen Josephus: The Essential Writings.)
Ei ihme, että eräässä Raamatun sanakirjassa todetaan: ”Myöhäisheprealaiset pitivät syntymäpäivien viettoa epäjumalanpalvelukseen kuuluvana, jota näkemystä tukivat voimakkaasti heidän havaintonsa noihin päiviin liittyvistä yleisistä viettotavoista.” (The Imperial Bible-Dictionary.)
Uskollisten ensimmäisen vuosisadan kristittyjen ei olisi tehnyt mieli noudattaa muiden mukana tapaa, joka esitetään Raamatussa näin synkässä valossa ja jota roomalaiset viettivät näin hirvittävällä tavalla. Nykyään vilpittömät kristityt ymmärtävät, että muun muassa syntymäpäiviä koskevat Raamatun kertomukset kirjoitettiin heille opetukseksi (Roomalaisille 15:4). He eivät vietä syntymäpäiviä, koska sellainen tapa nostaa yksilön aiheettoman tärkeään asemaan. Vielä merkittävämpää on se, että Jehovan palvelijat ottavat viisaasti huomioon sen, miten kielteisesti syntymäpäivät esitetään Raamatussa.
[Kuva s. 25]
Kesarealainen areena