Missä ovat kuolleet omaisesi ja ystäväsi?
ALEC oli murtunut. Hän oli menettänyt viikon aikana kaksi ystäväänsä. Toinen heistä, Nevil, kuoli saamastaan ampumavammasta. Toinen, Tony, sai surmansa auto-onnettomuudessa. Kysymykset, jotka eivät aikaisemmin olleet vaivanneet tätä 14-vuotiasta eteläafrikkalaista poikaa, kiusasivat häntä nyt. Hän halusi tietää, miksi ihmisten täytyy kuolla ja mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
Matkallaan Nevilin hautajaisiin Alec toivoi hartaasti saavansa vastaukset näihin kysymyksiin. ”Mutta”, hän muistelee, ”pappi vain luki jostakin kirjasta ja sanoi, että Nevil oli mennyt taivaaseen. Sitten haudalla hän sanoi, että odotamme ylösnousemusta. Olin hämmentynyt. Jos Nevil oli taivaassa, niin miten hän voisi odottaa ylösnousemusta?”
Myöhemmin tuona samana päivänä Alec oli Tonyn hautajaisissa. Rituaalinen hautaus pidettiin kielellä, jota hän ei ymmärtänyt. Joidenkin surijoiden hysteerinen käytös sai Alecin kuitenkin vakuuttumaan siitä, etteivät he saaneet lohtua. ”Tuona iltana”, hän selittää, ”olin aivan poissa tolaltani. Tunsin itseni avuttomaksi ja neuvottomaksi. Kukaan ei pystynyt vastaamaan tyydyttävästi kysymyksiini. Ensimmäistä kertaa elämässäni pohdin tosissani sitä, oliko olemassa Jumalaa.”
Joka vuosi kuolee miljoonilta ihmisiltä joku omainen tai ystävä, niin kuin Aleciltakin. ”Vuonna 1991 kuoli koko maailmassa 50 418 000 henkeä”, kerrotaan teoksessa 1992 Britannica Book of the Year. Ja kuinka monta miljoonaa on kuollut tuon vuoden jälkeen? Ajattelehan, kuinka paljon kyyneleitä ovat surevat eloon jääneet vuodattaneet! Heidän suruaan on lisännyt se hämmennys, jota ristiriitaiset käsitykset kuolemasta aiheuttavat.
Tämän vuoksi monet pettyvät Alecin tavoin, ja he alkavat epäillä, onko mitään perustetta toivoa, että kuoleman jälkeen olisi elämää. Erään tietosanakirjan mukaan ”ajattelevat ihmiset ovat erottuneet suuresta yleisöstä kaikkina aikoina – – he ovat epäilleet, voiko yksityistä sielua tai elämää olla olemassa ihmisen aivoista tai ruumiista erillään” (Encyclopedia of Religions).
Kiinnostavaa kyllä, edellä lainatussa tietosanakirjassa myönnetään, ettei Raamattu tue uskonnollista teoriaa, jonka mukaan kuolematon sielu on olemassa ruumiista erillään. Joissakin kohdin Raamattua tosin kerrotaan ihmisen ”sielun” jättävän kuolleen ruumiin ja jopa palaavan siihen, mutta tällöin ”sielu” tarkoittaa ’elämää’, joka joko menetetään tai saadaan takaisin (1. Mooseksen kirja 35:16–19 [”henkensä”, KR-38; ”sielunsa”, UM]; 1. Kuningasten kirja 17:17–23). Useimmiten sana ”sielu” kuvaa Raamatussa lihaa ja verta olevia, näkyviä eläviä luomuksia (1. Mooseksen kirja 1:20 [”olentoja”, KR-38; ”sieluja”, UM]; 2:7). Raamatussa sanotaan siksi toistuvasti, että sielut kuolevat (Hesekiel 18:4, 19; Apostolien teot 3:23; Ilmestys 16:3). Jumalan sanassa todetaan, että kuoltuaan sielut ”eivät tiedä mitään” (Saarnaaja 9:5, 10).
Toisaalta Raamatussa kerrotaan siitä, miten kuolleita on saatettu takaisin elämään. Lasaruksen tapauksessa näin kävi sen jälkeen, kun hän oli ollut kuolleena neljä päivää (Johannes 11:39, 43, 44). Mutta mitä tapahtuu niille, jotka ovat kuolleet satoja tai tuhansia vuosia sitten? Onko heidän tulevan elämänsä kannalta välttämätöntä, että Jumala herättää kuolleista juuri sen saman ruumiin, joka heillä oli kuollessaan?
Ei ole. Tällainen ajatus on ristiriidassa sen kanssa, mitä tapahtuu kuolleen ruumiin atomeille. Ajan mittaan jotkin noista samoista atomeista joutuvat kasveihin, joita taas toiset olennot syövät ja joista tulee osa niiden ruumista.
Tarkoittaako tämä sitä, ettei niillä, jotka ovat olleet pitkään kuolleita, ole mitään toivoa? Ei tarkoita. Suuren kaikkeutemme Luojalla on kunnioitusta herättävä, rajaton muisti. Hän pystyy painamaan täydelliseen muistiinsa jokaisen sellaisen kuolleen ihmisen persoonallisuuden ja geneettiset ominaisuudet, jonka hän haluaa muistaa. Jehova Jumala kykenee lisäksi luomaan uudelleen ihmisruumiin, jossa on täsmälleen sama geneettinen koodi kuin aikaisemmin eläneellä ihmisellä. Hän voi myös panna siihen omassa muistissaan olevan ihmisen – esimerkiksi Aabrahamin – muistin ja persoonallisuuden.
Lähes kaksituhatta vuotta Aabrahamin kuoleman jälkeen Jeesus Kristus vakuutti seuraavasti: ”Sen, että kuolleet herätetään, Mooseskin toi ilmi kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän kutsuu Jehovaa ’Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi’. Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien, sillä he kaikki ovat eläviä hänelle.” (Luukas 20:37, 38.) Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin lisäksi miljoonat muut kuolleet ihmiset ovat elossa Jumalan muistissa ja odottavat tulevaa ylösnousemusta. ”On oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden,” vahvistetaan Raamatussa (Apostolien teot 24:15).
Surtuaan joitakin viikkoja Alec sai vastaukset kysymyksiinsä. Muuan Jehovan todistaja tuli käymään hänen luonaan ja näytti hänelle, mitä Jumalan sanassa kerrotaan kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Tämä lohdutti Alecia ja antoi hänen elämälleen uuden tarkoituksen.
Haluaisitko sinäkin saada tietää lisää Raamattuun perustuvasta ylösnousemustoivosta? Saavatko esimerkiksi useimmat kuolleet ylösnousemuksen taivaaseen vai maan päälle? Ja mitä ihmisen täytyy tehdä saadakseen Jumalan hyväksynnän ja nähdäkseen, että Hänen suurenmoinen lupauksensa toteutuu ja ihmiset voivat vielä tavata kuolleet omaisensa ja ystävänsä?