Täyttääkö uskonto tarpeesi?
ILMA, vesi, ruoka, suoja – nämä tunnustetaan kaikkialla inhimillisiksi tarpeiksi. Ilman niitä ihminen joutuu puutteeseen ja menehtyy. Mutta kauan sitten israelilainen johtaja Mooses kiinnitti huomiota sellaiseen inhimilliseen tarpeeseen, joka on vielä tärkeämpi kuin ruoka tai vesi. Hän sanoi: ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan – – jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.” (5. Mooseksen kirja 8:3.)
Näillä syvällisillä sanoilla Mooses osoitti, miten tärkeätä meidän on täyttää uskonnolliset eli hengelliset tarpeemme. Hän sanoi, että niiden tyydyttämisestä riippuu koko elämämme! Israelilaiset elivät nelikymmenvuotisen erämaavaelluksensa ajan kirjaimellisesti Herran suusta lähtevien sanojen välityksellä. He selvisivät koetuksesta, joka muuten olisi käynyt kohtalokkaaksi. Jumalan käskystä satoi manna-nimistä ruokaa ihmeen avulla alas taivaista. Kallioista tuli vettä heidän janonsa sammuttamiseksi. Jumala ei kuitenkaan huolehtinut pelkästään heidän fyysisistä tarpeistaan. Mooses sanoi: ”Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua, niinkuin isä kasvattaa poikaansa.” (5. Mooseksen kirja 8:4, 5; 2. Mooseksen kirja 16:31, 32; 17:5, 6.)
Israelilaisia ei jätetty yksin ottamaan selvää siitä, mikä oli oikein ja mikä väärin moraalisesti ja uskonnollisesti. He saivat ohjausta Jumalalta itseltään. Hän antoi heille Mooseksen lain, merkittävän lakikokoelman, jossa esitettiin pääpiirteittäin terveellinen ruokavalio, tiukat terveysmääräykset sekä tervehenkisiä moraalisia ja uskonnollisia periaatteita. Täten Jumala edisti Israelin terveydentilaa ja hengellistä hyvinvointia. Kansa eli Herran suusta lähtevistä sanoista.
Tämän vuoksi Israel erosi jyrkästi muista kansoista. Mooseksen päivien tärkein maailmanvalta oli Egypti, joka oli hyvin uskonnollinen maa. Hakuteoksessa World Book Encyclopedia kerrotaan: ”Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että erilaiset jumaluudet (jumalat ja jumalattaret) vaikuttivat kaikkiin luonnonilmiöihin ja kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Siksi he palvoivat monia jumaluuksia. – – Ihmiset palvoivat kussakin Egyptin kaupungissa omaa erityistä jumalaansa pääjumaluuksien rinnalla.”
Täyttikö tämä polyteistinen palvonta egyptiläisten hengelliset tarpeet? Ei täyttänyt. Maa vajosi taikauskoon ja ala-arvoisiin sukupuolitapoihin. Egyptiläinen elämäntapa ei suinkaan kohentanut elämää tai edistänyt terveyttä vaan johti ”koviin tauteihin” (5. Mooseksen kirja 7:15). Ei ihme, että Raamatussa Egyptin jumalista puhuttiinkin vastenmielisyyttä tuntien ”saastaisina epäjumalina” (Hesekiel 20:7, 8, UM).
Nykyään vallitsee samanlainen tilanne. Useimmat ihmiset ovat ainakin jollain tavalla uskonnollisia; harva pitää itseään jumalattomana. Silti uskonto ei yleensä ole selvästikään pystynyt tyydyttämään ihmiskunnan hengellisiä tarpeita. Olisiko nykyään sotia, rasismia, nälkää ja itsepintaista köyhyyttä, jos ihmiset todella eläisivät ”jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee”? Ei tietenkään olisi! Siitä huolimatta tuskin kukaan ajattelee vaihtaa uskontoaan. Eiväthän jotkut tahdo edes keskustella uskonnosta eivätkä kallistaa korvaansa uusille uskonnollisille ajatuksille!
Esimerkiksi muuan Ghanassa Länsi-Afrikassa asuva mies sanoi kristitylle sananpalvelijalle: ”Minusta Jumala on paljastanut itsensä meille afrikkalaisille voimakkaiden pappiemme ja papittariemme välityksellä, juuri niin kuin hän paljasti itsensä juutalaisille heidän profeettojensa välityksellä. On sääli, että jotkut meistä afrikkalaisista eivät tunnusta omia pappejaan vaan puhuvat sen sijaan Jeesuksesta, Muhammedista ja muista sellaisista.”
Kristillisyyttä pidetään monissa perinteisissä afrikkalaisissa yhteisöissä valkoisen miehen uskontona – muualta tulleena järjestelmänä, joka on saanut aikaan paljon enemmän vahinkoa kuin hyvää. Mutta auttaako vai haittaako ahdasmielisyys pyrittäessä täyttämään hengelliset tarpeet? Afrikassa on tapana sanoa: ”Ei ruokakippoon molempia käsiä upoteta vain siksi, että on nälkä.” Tällainen ruokailutapa on sekä epähieno että vaarallinen – varsinkin jos ei tiedä, mitä kipossa on! Monet kuitenkin valitsevat uskontonsa tunteiden tai suvun perinteen pohjalta eivätkä harkinnan ja tutkimisen perusteella.
Hengelliset tarpeet täyttävän palvonnan pitäisi olla ”pyhää palvelusta järjenkyvyin” (Roomalaisille 12:1). Sen tulisi olla tietoon perustuva, järkevä valinta. Tarkastelkaamme kysymystä uskonnon valitsemisesta nyt afrikkalaisesta näkökulmasta. Seuraavilla ajatuksilla on silti merkitystä kaikenmaalaisille lukijoille.
[Kuva s. 3]
Mooses osoitti, miten tärkeätä meidän on täyttää hengellinen tarpeemme
[Kuva s. 4]
Se miten kristikunnan lähetystyöntekijät ovat toimineet Afrikassa, on saanut jotkut kääntämään selkänsä Raamatulle