Ketkä uskovat pahoihin henkiin?
USKOTKO sinä, että näkymättömät henget voivat vaikuttaa elämääsi? Monet vastaisivat tähän kysymykseen painokkaan kieltävästi. Vaikka he myöntävät Jumalan olevan olemassa, he suhtautuvat pilkallisesti ajatukseen pahan yli-inhimillisistä edustajista.
Länsimaissa vallalla oleva epäuskoinen suhtautuminen henkiin johtuu osittain kristikunnan vaikutuksesta. Se opetti satoja vuosia maapallon olevan maailmankaikkeuden keskus, joka sijaitsi taivaan ja maanalaisen helvetin välissä. Tämän opetuksen mukaan enkelit nauttivat taivaan autuudesta, samalla kun demonit hoitelivat helvetin asioita.
Kun tieteelliset havainnot saivat ihmiset hylkäämään väärät käsitykset maailmankaikkeuden rakenteesta, henkiolentoihin uskomisestakin tuli vanhanaikaista. Eräässä tietosanakirjassa todetaan: ”1500-luvun kopernikaanisen vallankumouksen jälkeen (joka perustui puolalaisen tähtitieteilijän Kopernikuksen teorioihin), kun – – Maata ei enää pidetty maailmankaikkeuden keskuksena vaan sen sijaan vain yhtenä planeettana aurinkokunnassa, joka on hyvin pieni osa erästä galaksia nähtävästi äärettömässä kaikkeudessa – eivät enkeli- ja demonikäsitteetkään enää tuntuneet tarkoituksenmukaisilta.” (The New Encyclopædia Britannica.)
Monien epäuskoisesta asenteesta huolimatta miljoonat kuitenkin uskovat pahoihin henkiin. Langenneilla enkeleillä on keskeinen osa monissa sekä muinaisissa että nykyisissä uskonnoissa. Sen lisäksi että näitä pahoja enkeleitä pidetään hengellisyyden turmelijoina, heidän ajatellaan aiheuttavan onnettomuuksia, esimerkiksi sotaa, nälänhätää ja maanjäristyksiä, sekä edistävän sairauksia, henkisiä häiriöitä ja kuolemaa.
Kristityt ja juutalaiset sanovat pahojen henkien johtajaa Saatanaksi, Paholaiseksi; islamilaisuudessa hänen nimensä on Iblis. Zarathustralaisuus, muinainen persialainen uskonto, käyttää hänestä nimitystä Angra Mainyu. 100- ja 200-luvulla kukoistaneissa gnostilaisissa uskontomuodoissa häntä pidettiin demiurgina – tuo nimitys annettiin kateelliselle, alhaiselle jumalalle, jota suurin osa ihmiskunnasta tietämättään palvoi.
Alempiarvoisilla pahoilla hengillä on keskeinen asema idän uskonnoissa. Hindut uskovat, että asurat (demonit) vastustavat devoja (jumalia). Varsin pelättyjä asuroja ovat rakšasat, hautausmailla kummittelevat inhottavat olennot.
Buddhalaisten käsityksen mukaan demonit ovat persoonallisia voimia, jotka estävät ihmistä saavuttamasta nirvanaa, halun sammumisen tilaa. Pääkiusaaja on Mara, jolla on kolme tytärtä: Rati (halu), Raga (nautinto) ja Tanha (elämänjano).
Kiinalaiset palvojat yrittävät kokkojen, soihtujen ja sähikäisten avulla suojautua luonnon demoneilta (kuei). Myös japanilaisten uskontojen mukaan on monia demoneja – muun muassa pelottava tengu – henkiä, jotka riivaavat ihmisiä, kunnes pappi ajaa ne ulos.
Alkukantaisten aasialaisten, afrikkalaisten, oseanialaisten ja amerikkalaisten uskontojen kannattajat ajattelevat henkiolentojen olevan hyödyllisiä tai vahingollisia olosuhteiden ja niiden kulloisenkin mielialan mukaan. Ihmiset kunnioittavat näitä henkiä torjuakseen onnettomuuden ja saadakseen suosionosoituksia.
Kun tähän kaikkeen vielä lisätään laajalle levinnyt kiinnostus taikuutta ja spiritismiä kohtaan, on selvää, että pahoihin henkiin uskomisella on pitkä, kaikkialle ulottuva historia. Mutta onko järkevää uskoa tällaisiin olentoihin? Raamatun mukaan niitä tosiaan on olemassa. Miksi ihmeessä Jumala sitten sallii niiden vahingoittaa ihmistä?