Käyttivätkö varhaiskristityt Jumalan nimeä?
JUMALAN nimi on tuhansia kertoja Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa, joissa sitä edustavat neljä konsonanttia יהוה (JHWH, tetragrammi). Arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että pakkosiirtolaisuutta edeltäneenä aikana, ennen vuotta 607 eaa., tätä nimeä käytettiin yleisesti Israelissa, ja pakkosiirtolaisuuden jälkeisissä Raamatun kirjoissa – Esrassa, Nehemiassa, Danielissa ja Malakiassa – se mainitaan useita kertoja. Kun Messiaan ilmaantumisen aika lähestyi, taikauskoisuus teki kuitenkin juutalaisista vähitellen haluttomia käyttämään tuota nimeä.
Käyttivätkö Jeesuksen opetuslapset Jumalan nimeä (suomennetaan tavallisesti ”Jehovaksi” tai ”Jahveksi”)? Todisteet puhuvat sen puolesta. Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan Jumalaa: ”Olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matteus 6:9.) Ja maallisen palveluksensa lopussa hän rukoili taivaallista Isäänsä: ”Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta.” (Johannes 17:6.) Tämän lisäksi vanhimmissa opetuslasten käyttämän Septuagintan, Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikankielisen käännöksen, jäljennöksissä Jumalan nimi esiintyi heprealaisena tetragrammina.
Mitä voidaan sanoa evankeliumeista ja muista Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista (”Uudesta testamentista”)? On päätelty, että koska Jumalan nimi oli Septuagintassa, se olisi ollut myös tämän Raamatun osan vanhimmissa jäljennöksissä – ainakin niissä kohdissa, joissa lainattiin Septuagintaa. Sen vuoksi nimi Jehova esiintyy yli 200 kertaa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksessä. Jotkut pitävät tätä perusteettomana. Uuden maailman käännös näyttää kuitenkin saavan tukea yllättävästä lähteestä: Babylonian Talmudista.
Tämän juutalaisen uskonnollisen teoksen ensimmäisen osan nimi on Shabbath (sapatti), ja se sisältää valtavan määrän sääntöjä, jotka ohjaavat käyttäytymistä sapattina. Yhdessä jaksossa käsitellään sitä, onko sopivaa pelastaa Raamatun käsikirjoituksia tulesta sapattina, ja siinä sanotaan: ”Tekstissä sanottiin: Tyhjiä paikkoja [gil·jo·nimʹ] ja lahkolaisten [mi·nimʹ] kirjoja me emme saa pelastaa tulesta. Rabbi Jose sanoi: Arkipäivinä Jumalan nimi on leikattava niistä pois, leikkeet on piilotettava ja loput poltettava. Rabbi Tarfon sanoi: Haudattakoon poikani, jos en polta niitä Jumalan nimineen päivineen, sikäli kuin sattuisin saamaan niitä haltuuni.” (Kääntänyt englanniksi tri H. Freedman.)
Keitä nämä lahkolaiset [mi·nimʹ] olivat? Tämä sana saattoi viitata saddukeuksiin tai samarialaisiin. Tri Freedmanin mukaan tässä kappaleessa puhutaan kuitenkin mitä todennäköisimmin juutalaiskristityistä. Mitä sitten tarkoitettiin tri Freedmanin ”tyhjiksi paikoiksi” kääntämällä sanalla gil·jo·nimʹ? Sillä on kaksi mahdollista merkitystä. Ne ovat voineet olla kirjakäärön tyhjiä marginaaleja tai jopa tyhjiä kirjakääröjä. Tai sitten – sanaa ironisesti sovellettuna – ne ovat saattaneet olla lahkolaisten [mi·nimʹ] kirjoituksia, ikään kuin nämä kirjoitukset olisivat yhtä arvottomia kuin tyhjät kirjakääröt. Sanakirjoissa tälle sanalle annettu toinen merkitys on ’evankeliumit’. Sopusoinnussa tämän kanssa lause, joka Talmudissa edeltää aiemmin lainattua kohtaa, kuuluu: ”Lahkolaisten [mi·nimʹ] kirjat ovat kuin tyhjiä paikkoja [gil·jo·nimʹ].”
Lawrence H. Schiffmanin kirjassa Who Was a Jew? edellä lainattu Talmudin kohta on käännetty tämän kanssa yhtäpitävästi ja kuuluu seuraavasti: ”Me emme pelasta (sapattina) tulesta evankeliumeja emmekä harhaoppisten [mi·nimʹ] kirjoja. Palakoot ne ja niissä olevat tetragrammit mieluummin siinä, missä ovat. Rabbi Yose Ha-Gelili sanoo: Viikon aikana tetragrammit tulee leikata niistä pois, piilottaa ja loput polttaa. Rabbi Tarfon sanoi: Haudattakoon poikani! Jos (nämä kirjat) sattuisivat joutumaan käsiini, polttaisin ne sekä niissä olevat tetragrammit!” Tri Schiffman jatkaa todistellen näiden harhaoppisten [mi·nimʹ] olevan juutalaiskristittyjä.
Puhutaanko tässä Talmudin jaksossa todellakin ensimmäisistä juutalaiskristityistä? Jos puhutaan, niin se on voimakas todiste siitä, että he sisällyttivät Jumalan nimen, tetragrammin, evankeliumeihinsa ja muihin kirjoituksiinsa. Ja on erittäin todennäköistä, että Talmud käsittelee tässä juutalaiskristittyjä. Oppineet tukevat tätä käsitystä, ja Talmudin tekstiyhteys näyttää antavan sille vielä lisätukea. Shabbath-osasta edellä esitettyä lainausta seuraavassa jaksossa esitetään kertomus Gamalielista ja eräästä kristitystä tuomarista, ja siinä viitataan joihinkin vuorisaarnan osiin.
Vasta myöhemmin, kun luopiokristillisyys poikkesi Jeesuksen yksinkertaisista opetuksista, kristityiksi tunnustautuvat lakkasivat käyttämästä Jumalan nimeä ja se jopa poistettiin Septuagintan jäljennöksistä sekä evankeliumeista ja muista Raamatun kirjoista.
[Kuva s. 31]
Jeesuksen päivinä Jumalan nimi oli ”Septuagintassa”
[Lähdemerkintä]
Israel Antiquities Authority