Miksi varmistautua Raamatun luotettavuudesta?
Miten suhtaudut Raamattuun? Jotkut uskovat lujasti, että se on Jumalan ilmoitus ihmisille. Toiset pitävät sitä vain tavallisena kirjana. Jotkut taas ovat epävarmoja. Jos epäilet Raamatun alkuperää, sinulla on pakottavat syyt tutkia sitä ja selvittää asia.
KRISTIKUNNAN maissa Raamattua kunnioitettiin 1700-luvulle asti laajalti Jumalan sanana. 1800-luvulta lähtien alkoivat kuitenkin yhä useammat opettajat, tiedemiehet sekä jopa teologit ja kirkkojen johtajat esittää julkisesti epäilyjä Raamatun luotettavuudesta.
Raamatun arvostelusta on sen vuoksi tullut niin yleistä, että monet langettavat tuomion tietämättä edes, mitä Raamattu sisältää. Monet kristikuntaan kuuluvista kunnioittavat nyt Raamatun sijasta ihmisten aatteita. Nykyaikainen filosofia ei kuitenkaan ole tehnyt maailmaa turvallisemmaksi ja onnellisemmaksi. Siinä on yksi hyvä syy tutkia Raamattua ja ottaa selville, opastaisiko se onnellisuuteen ja menestykseen.
Toinen syy varmistautua Raamatun luotettavuudesta on sen ihmiskunnalle tarjoama loistava tulevaisuudennäkymä. Esimerkiksi psalmissa 37:29 sanotaan : ”Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.” (Ilmestys 21:3–5.) Miltä tuonkaltaiset lupaukset tuntuvat sinusta? Ne ovat varmasti riittävä syy tutkia Raamattua ja ottaa selville, voiko siihen luottaa.
Tässä lehdessä on aina puolustettu Raamatun totuudellisuutta ja esitetty usein todisteita sen luotettavuudesta. Raamatun täsmällisyys voidaan panna kokeeseen monilla eri alueilla. Useissa Vartiotorni-lehden numeroissa autetaan vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Ovatko muinaisesta historiasta selville saadut tosiasiat yhtäpitäviä Raamatun kanssa? Ovatko sen ennustukset tosia? Ovatko sen neuvot käytännöllisiä, vai ovatko meidän aikamme opettajat ja filosofit todistaneet Raamatun vanhentuneeksi?
Myös tarkastelemalla maantiedettä voidaan saada selville, onko Raamattu luotettava. Pakanalliset tarut ovat usein ristiriidassa maantieteellisten tosiasioiden kanssa. Monet entisajan kansat kertoivat esimerkiksi tarinoita matkoista niin sanottuun kuoleman maahan. Kirjassa A Guide to the Gods kerrotaan muinaisten kreikkalaisten uskomuksista seuraavasti: ”Maan ymmärrettiin olevan litteä taso, jota ympäröi laaja vesialue nimeltä Okeanos. Sen alla oli Tuonpuoleinen – kolkko autiomaa, jossa oli siellä täällä synkännäköisiä ja hedelmättömiä kasveja.” Kun tuo uskomus osoittautui taruksi, pakanafilosofien täytyi siirtää niin kutsuttu tuonpuoleisensa uuteen paikkaan. ”Sopiva paikka löytyi maan alta, josta oli yhteys tähän maailmaan erilaisten onkaloiden kautta”, selittää kirjailija Richard Carlyon. Tiedämme nykyään, että sekin on myytti. Mitään manalaa tai kulkureittiä sinne ei ole olemassa.
Toisin kuin muinaisten kansojen tarut, Raamattu ei esitä sellaista virheellistä käsitystä, että maa olisi litteä. Siinä mainitaan sen sijaan se tieteellinen tosiasia, että maa on pallon muotoinen kappale, joka lepää tyhjyyden päällä (Job 26:7; Jesaja 40:22). Mitä voidaan sanoa muista Raamatun maantieteellisistä kuvauksista? Ovatko ne keksittyjä, vai onko Raamatun tapahtumat mahdollista sijoittaa tarkasti tämänhetkisten Egyptin – Siinain niemimaa mukaan luettuna – ja Israelin maisemiin?
[Kuva s. 3]
”Hän istuu korkealla maanpiirin päällä.” (Jesaja 40:22)
”Hän – – ripustaa maan tyhjyyden päälle.” (Job 26:7)