Lukijoiden kysymyksiä
Mitä kristitty voi tehdä, kun hän ei onnistu löytämään sopivaa aviopuolisoa?
Vaikka olemmekin antaumuksellisia kristittyjä, voimme silti tulla onnettomiksi, kun hartaasti toivomme jotakin, mikä ei toteudu. Meidän tunteemme ilmaistaan osuvasti Sananlaskujen 13:12:ssa, jossa sanotaan: ”Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi.” Tältä on joistakin kristityistä tuntunut, kun he ovat halunneet avioitua mutta eivät ole löytäneet sopivaa puolisoa. Tämä pitää paikkansa varsinkin niistä, joista Paavali sanoi, että he ovat ”intohimon tulessa” (1. Korinttolaisille 7:9).
Jehova pani ihmisiin halun löytää itselleen sopiva täydennys vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvista. Ei siis ole mikään ihme, että monella naimattomalla kristityllä on tämä sama halu. (1. Mooseksen kirja 2:18.) Nämä luonnolliset tunteet voivat vielä voimistua kulttuureissa, joissa avioitumista (tai avioitumista johonkin ikään mennessä) pidetään hyvin tärkeänä, tai kun naimattomat kristityt näkevät ympärillään seurakunnassa paljon onnellisia aviopareja. Ei ole kuitenkaan hyvä olla tästä jatkuvasti kovin huolissaan. Miten vilpittömät kristityt voivat sitten suhtautua tilanteeseen niin, ettei se herätä heissä ylenmääräistä levottomuutta?
Se ei ole helppoa, eikä toisten tulisi suhtautua tähän huolenaiheeseen ikään kuin se olisi pelkkää liioittelua tai jokin yhdentekevä, epämukavuutta aiheuttava seikka. On kuitenkin niin, että naimattoman kristityn kykyyn selviytyä tilanteesta tai ratkaista se vaikuttaa pääasiassa se, millaisiin toimiin hän itse voi ryhtyä.
Avain löytyy seuraavasta käytännöllisestä Raamatun periaatteesta: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.) Näin lausui naimaton mies Jeesus Kristus, joka varmasti tiesi mistä puhui. Kuka tahansa meistä voi voittaa toteutumattomista toiveista johtuvat tunteensa tekemällä hyvää toisille epäitsekkäistä vaikuttimista. Mitä tämä merkitsee naimattoman kristityn ollessa kyseessä?
Ponnistele tehdäksesi hyvää sukulaisillesi tai toisille seurakunnan jäsenille ja lisää toimintaasi palveluksessa. Tämän neuvon antamisen tarkoitus ei ole vain kehottaa: ”Pysy toimeliaana, niin unohdat halusi mennä naimisiin.” Ei, vaan kun uppoudut tällaisiin rakentaviin kristillisiin pyrkimyksiin, saatat havaita tulevasi sydämessäsi vakaaksi ja saavasi oman tahtosi valtaasi, niin että voit toimia nykyisissä olosuhteissasi hyödyllisellä tavalla (1. Korinttolaisille 7:37).
Jotkut, joilla on ollut hyvin voimakas halu avioitua, ovat antaneet siitä tulla suurimman huolenaiheensa. He ovat jopa menneet niin pitkälle, että ovat etsineet puolisoa lähettämällä ilmoituksia sanomalehtiin. Mutta miten paljon parempi onkaan kiinnittää enemmän huomiota sen arvostamiseen, mitä hyötyä naimattomana vietetystä ajasta voi olla. (Ks. kirjoituksia ”Naimattomia, silti täysikelpoisia Jumalan palvelukseen” ja ”Naimattomuus – antoisa elämäntapa” Vartiotornista 15.11.1987 sekä kirjoitusta ”Onko avioliitto ainoa onnellisuuden avain?” Vartiotornista 15.5.1992.)
Rukoile Jehovaa voidaksesi naimattomana ollessasi ilmaista kestävyyttä (Filippiläisille 4:6, 7, 13). Monet naimattomat kristityt ovat havainneet, että käyttämällä aikaansa Jumalan sanan tutkimiseen ja miettimiseen sekä kristillisissä kokouksissa käymiseen ja niihin osallistumiseen he ovat saaneet lisää ”virvoitusta sielulleen”, kuten Jeesus seuraajilleen lupasi (Matteus 11:28–30). Tämä on auttanut heitä edistymään hengellisesti, minkä ansiosta he tulevat olemaan parempia aviomiehiä ja -vaimoja, jos he aikanaan löytävät sopivan puolison.
Älä koskaan unohda sitä, että Jehova ymmärtää kaikkien häntä palvelevien naimattomien tilanteen. Hän tietää, ettet ehkä pidä nykyisiä olosuhteitasi parhaina mahdollisina. Rakkaudellinen taivaallinen Isämme tietää myös sen, mikä meille on parasta sekä hengellisesti että tunneperäisesti pitkällä aikavälillä. Sinä voit puolestasi luottaa tähän: Kun odotat kärsivällisesti Jehovaa ja sovellat hänen Sanansa periaatteita jokapäiväisessä elämässäsi, voit olla varma siitä, että hän tyydyttää tärkeimmät tarpeesi tavalla, joka koituu ikuiseksi parhaaksesi. (Vrt. Psalmit 145:16.)