Lukijoiden kysymyksiä
Millaista vastuuta kristittyjen tulisi tuntea ympäristömme – maan, meren ja ilman – saastumisen hidastamisesta?
Jehovan todistajina olemme syvästi huolissamme niistä monista ekologisista ongelmista, jotka vaivaavat nykyään maallista kotiamme. Me tajuamme paremmin kuin useimmat muut ihmiset sen, että maa luotiin täydellisen ihmisperheen puhtaaksi ja terveelliseksi kodiksi (1. Mooseksen kirja 1:31; 2:15–17; Jesaja 45:18). Jumala on myös vakuuttanut meille, että hän ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan” (Ilmestys 11:18). Sen vuoksi onkin oikein ponnistella tasapainoisesti ja järkevästi ollakseen tarpeettomasti lisäämättä maapallomme saastuttamista, mihin ihminen parhaillaan syyllistyy. Pane kuitenkin merkille sana ”järkevästi”. On myös raamatullisesti sopivaa varoa huolestumasta ylenmäärin ekologisista kysymyksistä ja hankkeista.
Jopa normaali ihmiselämä tuottaa jätteitä. Esimerkiksi elintarvikkeiden kasvattaminen, jalostaminen ja syöminen saa aikaan jätettä, josta suuri osa tosin hajoaa biologisesti (Psalmit 1:4; Luukas 3:17). Ylösnoussut Jeesus valmisti opetuslapsilleen ateriaksi paistettua kalaa, mistä aiheutui todennäköisesti jonkin verran savua, tuhkaa ja jätteinä ruotoja (Johannes 21:9–13). Maan elollisen ja elottoman luonnon kiertokulut on kuitenkin suunniteltu mukautumaan tällaiseen.
Jumalan kansan ei tulisi jättää ekologisia seikkoja huomiotta. Jehova vaati muinaista kansaansa ryhtymään toimiin jätteiden tuhoamiseksi, toimiin, jotka olivat tärkeitä sekä ympäristön että puhtauden kannalta (5. Mooseksen kirja 23:9–14). Lisäksi koska tiedämme, mitä hän ajattelee niistä, jotka turmelevat maan, meidän ei varmastikaan tulisi jättää tekemättä voitavaamme pitääksemme ympäristön puhtaana. Voimme ilmaista tämän tuhoamalla asianmukaisella tavalla roskat ja jätteet, erityisesti myrkylliset aineet. Olemme tunnollisesti yhteistoiminnassa niiden järjestelyjen kanssa, joihin ryhdytään tavaroiden kierrättämiseksi, ja meillä on lisäsyy tehdä niin, mikäli keisari on pannut ne alulle (Roomalaisille 13:1, 5). Joillekuille tuottaa tyydytystä lisätoimiin ryhtyminen, esimerkiksi se, että he käyttävät biologisesti hajoavia tuotteita sellaisten tuotteiden sijasta, jotka kasvattaisivat maahan ja meriin haudattuja jätevuoria.
Ellei laissa toisin määrätä, kristitty voi kuitenkin itse päättää, missä määrin hän toimii näin. Tiedotusvälineistä on käynyt selvästi ilmi, että epätäydelliset ihmiset lankeavat helposti äärimmäisyyksiin menemisen ansaan. Seuraava Jeesuksen neuvo on varmasti ajankohtainen: ”Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi – –. Miksi sitten katsot oljenkortta, joka on veljesi silmässä, mutta et ota huomioon ortta omassa silmässäsi?” (Matteus 7:1, 3.) Tämän pitäminen mielessä voi auttaa meitä olemaan unohtamatta muita tärkeitä seikkoja.
Profeetta Jeremia kirjoitti: ”Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” (Jeremia 10:23.) Tämän periaatteen huomiotta jättämisen vuoksi ihmiskunta on joutunut kohtaamaan ”kriittiset ajat, joista on vaikea selviytyä”, kuten 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5:ssä todetaan. Ja se mitä Jumala ilmoitti Ilmestyksen 11:18:ssa, osoittaa, että ihmisten ponnistelut suurimpien ekologisten ongelmien, muun muassa saastumisen, poistamiseksi maasta eivät tule onnistumaan täysin. Siellä täällä saatetaan edistyä jonkin verran, mutta ainoa pysyvä ratkaisu vaatii Jumalan väliintuloa.
Tästä syystä me keskitämme vaivannäkömme ja voimamme Jumalan ratkaisuun sen sijaan, että yrittäisimme lievittää ulkoisia oireita. Tässä me seuraamme Jeesuksen esimerkkiä: hän käytti suurimman osan palveluksestaan totuudesta todistamiseen (Johannes 18:37). Sen sijaan että Jeesus olisi ruokkinut maailman tai lievittänyt laajalle levinneitä yhteiskunnallisia epäkohtia – saastuminen mukaan lukien –, hän kiinnitti huomiota ihmiskuntaa vaivaavien ongelmien täydelliseen ratkaisuun (Johannes 6:10–15; 18:36).
Samalla kun rakkaus lähimmäisiä kohtaan saa meidät välttämään maan, ilmakehän tai vesien tarpeetonta saastuttamista, me todistamme edelleen totuudesta. Siihen sisältyy ihmisten opettaminen soveltamaan Raamatun totuutta ja karttamaan näin ruumiinsa turmelemista tupakalla, liiallisella alkoholilla tai vahingollisilla huumeilla. Miljoonien uusien tullessa opetuslapsiksi he ovat oppineet tapoja, jotka koskevat puhtautta ja toisten huomioon ottamista. Näin saarnaamistyö on kirjaimellisesti vähentänyt nykyistä yleistä saasteongelmaa. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että kristityt opetuslapset ponnistelevat nyt muuttaakseen persoonallisuuttaan ja tapojaan, niin että he olisivat soveliaita puhtaaseen paratiisimaahan, jonka Jumala pian antaa tosi palvojilleen.