Askel takaisinpäin

”HÄN puhui heille – – kuvauksen.” Näin Raamattu johdattelee Jeesuksen kolmeen ikimuistoiseen kuvaukseen armosta: kadonnut lammas, kadonnut drakhman kolikko ja tuhlaajapoika. (Luukas 15:3–32.)

Vartiotornissa 15.4.1991 eriteltiin kahdessa kirjoituksessa näitä kuvauksia ja autettiin monia lukijoita näkemään, miten armoa voidaan ilmaista nykyään. Kirjoituksissa kiinnitettiin ensisijaisesti huomiota siihen, että hengelliset paimenet voivat ottaa aloitteen ja lähestyä sellaisia erotettuja, joissa ystävälliset vierailut saattaisivat herättää vastakaikua. Millainen vaikutus näillä kirjoituksilla ja uudella toimintatavalla on ollut?

Pian lehden julkaisemisen jälkeen kirjoitti eräs mies Washingtonin osavaltiosta Yhdysvalloista: ”Sain tänään postin mukana todisteen Jehovan ylenpalttisesta rakkaudellisesta huomaavaisuudesta. Tässä minä istun silmät kyynelissä ja iloitsen sydämessäni Korkeimman lahjoista ja siitä uudesta järjestelystä, jonka hän on tehnyt. Vain todella oikeudenmukainen Jumala voi auttaa kadonneita lampaankaltaisia ihmisiä. – – Olen kylläkin erotettu, mutta edistyn takaisin ottamista kohti.” Lokakuussa hänet otettiin takaisin seurakuntaan.

Mitä on sanottava seurakunnan kahden vanhimman tekemistä vierailuista? Eräs kristitty vaimo kirjoittaa: ”Sanat eivät riitä kertomaan, miltä minusta tuntuu. Mieheni on ollut erotettuna noin 13 vuotta. Vanhimmat tulivat tapaamaan häntä, kuten kirjoituksessa ehdotettiin. Eilisiltana hän tuli kokoukseen ensimmäistä kertaa vuosiin. Tällä hetkellä hän yrittää muuttaa elämäänsä ja tulla takaisin.”

Matkavalvojat näkevät tulokset vieraillessaan seurakunnasta toiseen. Eräs kierrosvalvoja kirjoitti äskettäin:

”Kun Vartiotorni 15.4.1991 ilmestyi, monet pohtivat, miten vanhinten yhteydenottoihin reagoitaisiin. Vastaus on käynyt täysin selväksi.

”Niissä kierroksemme neljässä seurakunnassa, joissa olen viimeksi vieraillut, on nähty yhdeksän ihmisen palaavan valtakunnansaliin. Vaikka vain yksi heistä on otettu takaisin, muut kahdeksan edistyvät mainiosti. Vanhimmat ja seurakunnat ovat innostuneita nähdessään työnsä hedelmiä ja teokraattisen ohjauksen noudattamiseen liittyvän viisauden.

”Iloitsemme tästä erinomaisesta, armollisesta järjestelystä. Eräs takaisin otettu sisar sanoi: ’Minulla ei ollut rohkeutta tulla takaisin yksin, sillä tunsin itseni kelpaamattomaksi Jehovan edessä. Mutta kun vanhimmat kävivät, sain juuri sellaista rohkaisua, jota tarvitsin voidakseni palata.’ Hänen innostuksensa on kannustanut suuresti seurakuntaa.”

Vaikka monet, joiden luona käydään, eivät ilmaisekaan vastakaikua, tämän armollisen aloitteen ottaminen saa varmasti aikaan hyvää. Siksi syyskuun alusta lähtien jokaisen seurakunnan vanhimmat käyvät uudelleen läpi seurakuntansa alueella asuvien erotettujen nimet ja järjestävät niin, että kaikkien niiden luona vieraillaan, joissa armon ilmaiseminen saattaisi herättää vastakaikua.