Lukijoiden kysymyksiä

Joissakin raamatunkäännöksissä mainitaan yksisarviset. Puhuuko Raamattu näiden eläinten olemassaolon puolesta?

Yksisarviset mainitaan muun muassa Kuningas Jaakon käännöksessä (KJ) ja Vanhassa kirkkoraamatussa. Niistä ei kuitenkaan puhuta nykyaikaisissa käännöksissä, jotka noudattavat tarkoin Raamatun heprealaista tekstiä. (Psalmi 22:22 [22:21, KJ]; 29:6; 92:11 [92:10, KJ].)

Vuosisatojen aikana on kehittynyt monenlaisia tarinoita eläimestä, jolla on hevosen pää ja vartalo, peuran jalat sekä leijonan häntä. Tämän tarueläimen kenties tunnusomaisin piirre on sen otsassa sojottava kierteinen sarvi.a

”Aikoinaan uskottiin, että yksisarvisen sarvessa oli myrkkyä neutraloivaa ainetta, ja keskiajalla myytiin kalliilla jauhetta, jonka ajateltiin olevan peräisin tällaisista sarvista. Useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että mielikuva yksisarvisesta on peräisin sarvikuonoa koskevista eurooppalaisista kuvauksista, jotka perustuivat kuulopuheisiin.” (The World Book Encyclopedia.) Eräissä assyrialaisissa ja babylonialaisissa muistomerkeissä kuvataan yksisarvisia eläimiä. Nykyään näiden eläinten ymmärretään esittävän hirvieläimiä, vuohieläimiä, lehmiä ja härkiä sivusta päin siten kuvattuna, että molemmat sarvet eivät ole näkyvissä.

Tämä asia kiinnostaa jossain määrin Raamatun tutkijoita, koska Raamatussa viitataan yhdeksän kertaa eläimeen, josta käytetään hepreassa sanaa reʼemʹ (4. Mooseksen kirja 23:22; 24:8; 5. Mooseksen kirja 33:17; Job 39:12, 13; Psalmi 22:22; 29:6; 92:11; Jesaja 34:7). Kääntäjät olivat pitkään epävarmoja siitä, mistä eläimestä oli kyse. Kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä sana reʼemʹ käännetään ilmaisulla, joka tarkoittaa ’yksisarvista’. Latinalaisessa Vulgata-käännöksessä se käännetään usein ’sarvikuonoksi’. Toisissa käännöksissä se käännetään ’villihäräksi’, ’villieläimeksi’ tai ’biisoniksi’. Robert Young yksinkertaisesti translitteroi tämän heprealaisen sanan muotoon ”reem”, eikä siis esitä lukijalle sanan merkitystä.

Nykyajan tutkijat ovat kuitenkin paljolti hälventäneet sanaan reʼemʹ liittyvää hämmennystä. Sanakirjantekijät Ludwig Koehler ja Walter Baumgartner osoittavat sen tarkoittavan ’villihärkää’, jonka tieteellinen nimi on Bos primigenius. Tämä eläin luetaan ”suuren sarvellisten sorkkaeläinten heimon alaheimoon”. Tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica selitetään:

”Eräissä Vanhan testamentin runollisissa kohdissa viitataan voimakkaaseen ja uljaaseen sarvelliseen eläimeen, josta käytetään nimitystä reʼemʹ. Monissa käännöksissä tämä sana käännetään ilmaisulla ’yksisarvinen’ tai ’sarvikuono’, mutta useissa nykyaikaisissa käännöksissä suositaan ilmausta ’villihärkä’ (alkuhärkä), joka on hepreankielisen sanan reʼemʹ oikea merkitysvastine.”b

Alkuhärkä näyttää kuolleen sukupuuttoon 1600-luvulla. Tiedemiehet ovat kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että se poikkesi melkoisesti tarunomaisesta yksisarvisesta. Muinainen alkuhärkä oli lähes kaksi metriä korkea ja noin kolme metriä pitkä. Se on saattanut painaa lähes tonnin, ja sen molemmat sarvet ovat voineet olla noin 70–80 senttimetrin pituisia.

Tämä sopii erinomaisesti yhteen sen kanssa, mitä Raamatussa sanotaan reʼemʹ-eläimestä eli villihärästä. Se oli tunnettu voimastaan ja peräänantamattomuudestaan (Job 39:13, 14) sekä nopealiikkeisyydestään (4. Mooseksen kirja 23:22; 24:8; UM). Tarunomaisesta yksisarvisesta poiketen sillä oli selvästikin kaksi sarvea. Mooses viittasi sen sarviin valaistessaan sitä, että Joosefin kahdesta pojasta polveutuisi kaksi voimakasta sukukuntaa. (5. Mooseksen kirja 33:17.)

Näin ollen Raamattu ei puhu tarujen yksisarvista koskevan käsityksen puolesta. Raamatussa ei kerrota kovinkaan paljon senaikaisesta ja lähelle nykyaikaa eläneestä suurikokoisesta, pelkoaherättävästä alku- eli villihärästä, mutta se, mitä siinä mainitaan tästä eläimestä, on täsmällistä.

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 31]

Treasury of Fantastic and Mythological Creatures: 1,087 Renderings from Historic Sources, by Richard Huber/Dover Publications, Inc.