Valtakunnan julistajat kertovat
Raamatun totuus vapauttaa Boliviassa asuvan nunnan
MONET vilpitönsydämiset ihmiset pakenevat väärästä uskonnosta, oppivat Raamatun totuuden ja tulevat palvomaan Jehovaa, tosi Jumalaa. Boliviassa yli 7 600 on tehnyt näin, myös eräs nunna.
Ollessaan vain yhdeksänvuotias M–– tuli ensi kerran kosketuksiin Jehovan todistajien kanssa. Hän meni avaamaan oven, kun eräs todistaja tuli käymään hänen kotonaan, ja kuuli ensimmäisen kerran lausuttavan Jumalan nimen, Jehova. Se jäi hänen mieleensä vuosiksi.
Koska hän oli perheen ainoa tytär, päätettiin, että hänestä tulisi nunna. ”Olin hyvin onnellinen siitä, että tulisin olemaan Jumalan palveluksessa – niin ainakin luulin”, selittää M––. Mutta hänen ilonsa muuttui pettymykseksi, kun hän havaitsi luostarissa toimittavan epäoikeudenmukaisesti ja puolueellisesti. Hän sanoo: ”En ehkä koskaan unohda noita masennuskausia enkä niitä tuskallisia fyysisiä ja henkisiä lyöntejä, joiden vuoksi pidin Jumalaa, en rakkaudellisena Persoonana, vaan sellaisena, joka rankaisee säälittä.”
Hän jatkaa: ”Niihin aikoihin, jolloin minusta tuli nunna, olin yrittänyt turhaan löytää nimeä Jehova Raamatusta. Löysin vain nimen ’Jahve’, mikä ihmetytti minua. Eräänä päivänä jopa lähdin etsimään niitä ihmisiä, jotka puhuivat Jehovasta, mutta en löytänyt heitä.
”Aika kului, ja eräänä päivänä ollessani matkalla perheeni kotiin näin kilven ’Jehovan todistajien valtakunnansali’. Halusin sanoa todistajille, että he olivat vääriä profeettoja, mutta salissa ei ollut ketään. Tulin takaisin sunnuntaina. Kokous oli parhaillaan menossa, ja monet näyttivät yllättyneiltä nähdessään läsnäolijoiden joukossa täyteen asuunsa pukeutuneen nunnan. Kokouksen jälkeen yritin poistua nopeasti. Eräs todistaja kuitenkin tervehti minua, joten kysyin häneltä: ”Miksi te pilkkaatte Pyhää käyttämällä tuota nimeä?” Kysymyksestäni virisi raamatullinen keskustelu, ja järjestin niin, että tämä sisar tulisi käymään luonani perheeni kotiin. Vanhempani heittivät hänet ulos. Kaksi kuukautta myöhemmin tapasimme kuitenkin uudelleen, ja hän kutsui minut kotiinsa tutkimaan Raamattua. Ne tiedot, joita hän paljasti minulle osoittaessaan, että kristittyjen tulee käyttää Jumalan nimeä, tekivät minuun syvän vaikutuksen. Tuo todistusaineisto antoi minulle tarvitsemaani voimaa luopuakseni kaikista niistä arvottomista asioista, joita minulle oli opetettu ollessani nunna.
”Muistan monia tilanteita elämästäni luostarissa. Kerran esimerkiksi kaipasin enemmän ruokaa syötäväksi. Niinpä kirjoitin vanhemmilleni ja pyysin heitä lähettämään minulle jotain syötävää. En tajunnut, että kirjeet sensuroitiin luostarissa. Seuraavalla aterialla eteeni oli katettu suuret määrät leipää ja hyytelöä ja minut pakotettiin syömään kaikki. Nyt ruokaa oli liikaa. Mainitsin siitä ystävilleni, ja eräs heistä ehdotti, että murentaisin leivän, jota en jaksaisi syödä, ja sirottelisin sen lattialle. Kun tein niin, eräs nunna tarttui heti minuun, paiskasi minut lattialle ja käski minua ankarasti nuolemaan koko lattian puhtaaksi. Huone oli iso. Totellessani määräystä kuulin paljon tirskuntaa ja naureskelua – kukaan ei osoittanut sääliä.
”Nyt huomaan, miten suurenmoista on olla vapaa tuosta kaikesta. Tällaiseen vapauteen liittyi uhrauksia, kuten saattoi odottaa. Ensiksikin isäni ajoi minut pois kotoa. Ennen kuin jätin luostarin, minulla oli kuitenkin mahdollisuus auttaa toisia nuoria nunnia oppimaan totuuden. Olen iloinen voidessani kertoa joidenkuiden meistä vihkineen elämänsä Jehova Jumalalle.
”Isäni oli vaikea ymmärtää, miksi kieltäydyin luostarista lähdettyäni hyväpalkkaisista, mutta aikaa vievistä työpaikoista. Halusin kuitenkin käyttää enemmän aikaa Jumalan palvelemiseen. Palvelen nyt vakituisena tienraivaajana, ja elämäni on yksinkertaista, mutta hyvin antoisaa. Ja suureksi ilokseni äitini ja veljeni ovat alkaneet palvella kanssani Jehovaa.”
Raamatun totuus tosiaan vapauttaa tämän maailman väärästä uskonnollisesta järjestelmästä ja tuottaa pysyvää iloa ja onnellisuutta (Johannes 8:32).