Rukouksen tarkoitus

”Heprean kielessä pääasiallinen rukousta vastaava sana tulee kantasanasta ’tuomita, arvioida’, ja sen refleksiivimuoto – – tarkoittaa kirjaimellisesti ’itsensä tuomitsemista, arvioimista’.” Näin huomautetaan rukouskirjassa The Authorised Daily Prayer Book. Tähän sanaan sisältyvän vivahteen mukaan yksi rukouksen tehtävistä on siis se, että sen pitäisi auttaa ihmistä näkemään, täyttääkö hän Jumalan vanhurskaat mittapuut ja vaatimukset.

Tästä syystä meille kerrotaan läpi Raamatun, ettei ihmisen rukouksia kuulla suosiollisesti, jollei hän tee Jumalan tahtoa. ”Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.” – Sananlaskut 15:29; 1. Johannes 5:14.

Jehova Jumalan edessä suoritetun itsetutkistelun pitäisi varmasti saada rukoileva nöyräksi ja katuvaksi. Tämä antaa entistä enemmän painoa Jeesuksen vertaukselle temppeliin rukoilemaan tulleesta ylpeästä fariseuksesta ja katuvasta veronkantajasta. – Luukas 18:9–14.

Näin ollen esitimmepä Jehovalle rukouksessa sitten kiitosta, ylistystä tai pyyntöjä, rukous on aina sopiva hetki itsetutkistelulle. Rukous vetää meidät tällä tavoin lähemmäksi Jehovaa ja lujittaa suhdettamme häneen.