”Herran päivä”

”MINÄ jouduin henkeytyksestä Herran päivään.” (Ilmestys 1:10) Kuvassa oleva iäkäs apostoli Johannes sanoi näin Raamatun Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa. Hänen sanansa auttavat meitä paikantamaan hänen jatkossa kuvailemiensa loistavien näkyjen täyttymisen ajankohdan.

Kaikki eivät ole kuitenkaan samaa mieltä tämän Ilmestyksen 1:10:n käännöstavan kanssa. Esimerkiksi saksalainen raamatunkääntäjä Jörg Zink kääntää sen: ”Minä täytyin pyhällä hengellä – oli sunnuntai.” Useimmat raamatunkäännökset kääntävät kuitenkin kreikkalaisen ilmauksen tēiʹ ky·ri·a·kēiʹ hē·meʹrai ”Herran päiväksi”. Mutta monien käännösten alaviitteessä väitetään, että se tarkoittaa sunnuntaita. Pitääkö tämä paikkansa?

Saksankielinen katolinen hakuteos Herders Bibelkommentar selittää tällaisen ajattelutavan perusteita sanoessaan: ”Tässä [Ilmestyksen 1:10:ssä] ei viitata viimeiseen tuomiopäivään, joka myös tunnetaan ’Herran päivänä’, vaan nimenomaiseen viikonpäivään. Jo ensimmäisen vuosisadan puolivälissä varhaiskristityt alkoivat viettää viikon ensimmäistä päivää tärkeimpien jumalanpalvelusmenojensa päivänä. (Apt. 20:7; 1. Kor. 16:2)” Tuossa hakuteoksessa mainitut kaksi raamatunkohtaa eivät kuitenkaan mitenkään todista sitä, että ensimmäisen vuosisadan kristityt pitivät viikon ensimmäistä päivää ”tärkeimpien jumalanpalvelusmenojensa päivänä”.

Ensimmäinen raamatunkohta, Apostolien teot 20:7, kertoo vain sen, että Paavali, hänen matkakumppaninsa ja Troaan kristityt kokoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä yhteiselle aterialle. Koska Paavali aikoi lähteä seuraavana päivänä eikä näkisi heitä enää vähään aikaan, hän käytti tilaisuutta hyväkseen ja puhui heille pitkään.

Toisessa raamatunkohdassa, 1. Korinttolaiskirjeen 16:2:ssa, Korinton kristittyjä kannustettiin panemaan säästöön rahaa ”aina viikon ensimmäisenä päivänä”, jotta he voisivat avustaa Juudeassa asuvia tarpeessa olevia. Oppinut Adolf Deissmann esittää, että tämä päivä on saattanut olla palkkapäivä. Joka tapauksessa Paavalin ehdotus oli käytännöllinen, koska rahat voisivat loppua viikolla.

Missään Raamatussa ei sanota, että apostolisena aikana eläneet kristityt olisivat pitäneet viikon ensimmäistä päivää, nykyistä sunnuntaita, eräänlaisena kristillisenä sapattina, päivänä, joka olisi jätetty yksinomaan heidän säännöllisiä palvontakokouksiaan varten. Vasta apostolien kuoleman jälkeen sunnuntaihin alettiin suhtautua näin ja sitä alettiin kutsua ”Herran päiväksi”. Tämä kuului Jeesuksen ja apostolien itsensä ennustamaan luopumukseen. – Matteus 13:36–43; Apostolien teot 20:29, 30; 1. Johannes 2:18.

Mikä sitten on ”Herran päivä”? Ilmestyksen 1:10:n tekstiyhteys viittaa Jeesukseen sinä Herrana, jonka päivä se on. Jumalan sanassa samastetaan ilmauksen ”Herramme Jeesuksen Kristuksen päivä” kaltaiset ilmaukset ihmiskunnan tuominnan ja paratiisin ennallistamisen aikaan. – 1. Korinttolaisille 1:8; 15:24–26; Filippiläisille 1:6, 10; 2:16.

Näin ollen Hans Bruns on aivan oikeassa, kun hän sanoo Das Neue Testament -nimiseen käännökseensä liittyvissä selityksissään: ”Monet kannattavat sitä, että hän [Johannes] puhuu tässä sunnuntaista, mutta on paljon todennäköisempää, että hän tarkoittaa Herran suurta päivää, jota sitten kaikki hänen myöhemmät kuvauksensa koskevat.” W. E. Vine sanoo: ”’Herran päivä’ – – on se päivä, jolloin Hän tuomitsee maailman.” Fritz Rieneckerin raamatunsanakirja Lexikon zur Bibel sanoo, että ”Herran päivä” viittaa selvästi ”tuomiopäivään”.

Oikea käsitys ilmauksesta ”Herran päivä” auttaa meitä ymmärtämään koko Ilmestyskirjaa. Lisäksi on todisteita siitä, että tuo päivä on jo alkanut. On siis erittäin tärkeää, että me ’kuulemme Ilmestyksen profetian sanat ja noudatamme sitä, mitä siihen on kirjoitettu’! – Ilmestys 1:3, 19.

[Kuva s. 27]

Kirjassa ”Ilmestyksen suurenmoinen huipentuma on käsillä!” selitetään selkeästi ja ajanmukaisesti jokainen Ilmestyskirjan jae. Tämä kiehtova raamatuntutkimisen apuväline on nyt saatavissa 33 kielellä