Oli myöhäisempi kuin he luulivat
OLI vuosi 609 eaa. Tapahtumapaikkana oli Jerusalem. Profeetta Jeremia puhui. Hän ennusti rakkaan pyhän kaupunkinsa Jerusalemin tuhon. Syynä tuohon tuhoon oli se, että juutalaiset olivat kääntäneet selkänsä Jehovalle ja sortuneet palvomaan vääriä jumalia. He harjoittivat irstasta sukupuolipalvontaa uhrikukkuloilla, vuodattivat juomauhreja pakanajumalille, palvoivat aurinkoa, kuuta ja tähtiä, polttivat suitsutusta Baalille ja uhrasivat lapsiaan Molokille. – 1. Kuningasten kirja 14:23, 24; Jeremia 6:15; 7:31; 8:2; 32:29, 34, 35; Hesekiel 8:7–17.
Heidän silmissään Jeremia oli pahanilmanlintu, kiihkoilija, tyytymätön kaikkeen ja kaikkiin. 38 vuotta oli Jeremia varoittanut heitä, ja 38 vuotta olivat Jerusalemin asukkaat pitäneet häntä pilkkanaan. Nyt kansa oli hylännyt mielestään Jehovan, koska se piti hänen voimaansa mitättömänä. Se sanoi: ”Ei Herra tee hyvää eikä pahaa” ja ”Herra on hyljännyt tämän maan, ei Herra näe.” – Sefanja 1:12; Hesekiel 9:9.
Profeetat Jeremia ja Hesekiel olivat saarnanneet Jerusalemin tuhoa, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Siksi israelilaiset pitivät mahdottomana, että sellainen näky olisi täyttynyt heidän omana aikanaan, ja sanoivat: ”Aika venyy pitkälle, ja tyhjiin raukeavat kaikki näyt.” Mutta Jehova vastasi: ”Lähellä on aika – –. Sillä minä, Herra, minä puhun; ja minkä sanan minä puhun, se tapahtuu eikä enää viivy. Sillä teidän aikananne, uppiniskainen suku, minä sanan puhun ja sen myös täytän.” – Hesekiel 12:22–25.
Vuonna 609 eaa. oli koittanut aika, jolloin Jehova täytti sanansa. Jeremian kaiutettua varoitusta lähes 40 vuotta Babylonian sotajoukot olivat piirittäneet Jerusalemin kaupungin. Puolitoista vuotta myöhemmin muurit murrettiin, temppeli poltettiin ja suurin osa kansasta vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Kaupunki hävitettiin miekalla, nälällä ja rutolla, kuten oli ennustettu. – 2. Kuningasten kirja 25:7–17; 2. Aikakirja 36:17–20; Jeremia 32:36; 52:12–20.
Jeremia oli oikeassa. Ihmiset olivat väärässä. Oli myöhäisempi kuin he luulivatkaan! Näky ei koskenut kaukaisen tulevaisuuden vuosia. Se koski heidän aikaansa.
Tämä ei ole pelkästään historiaa. Jerusalemin tapahtumat olivat profeetallisia. Ne esikuvasivat tulevia tapahtumia. Nykyinen kristikunta on omaksunut Kristuksen nimen ja väittää olevansa liittosuhteessa Jumalan kanssa; kuitenkin se kulkee vanhan ajan Jerusalemin asukkaiden askelissa. Kristikunnan kirkot yleensä opettavat pakanallisia oppeja, ovat sukupuolisen moraalittomuuden saastuttamia, ajavat poliittisia hankkeita, tukevat maailman sotia, hyväksyvät kehitysopin ja syrjäyttävät Jumalan Luojana, ummistavat silmänsä siltä, että miljoonia syntymättömiä lapsia uhrataan mukavuudenhalun alttarilla, ja omaksuvat tavallisesti ihmisten filosofioita väittäen, että Raamattu on tarua ja legendaa.
Samoin kuin Jerusalemin asukkaat pitivät Jeremiaa pilkkanaan, niin kristikunta pilkkaa Jehovan todistajia nykyään. Todistajien varoitukselle Harmagedonissa tulevasta tuhosta ei anneta mitään arvoa. ’Jumala ei ole kiinnostunut maan asioista’, sanoo kristikunta. ’Antaa hänen huolehtia taivaasta, me huolehdimme maasta. Ja jos Harmagedon tulee, niin ei se tule meidän sukupolvemme aikana. Me olemme kuulleet tuollaista puhetta ennenkin. Meitä ei vedetä nenästä!’
Tuleeko historia toistumaan? Huomaavatko miljoonat ihmiset jälleen, että oli myöhäisempi kuin he luulivatkaan?