Jeesuksen kuolemaan liittyvä kiista

PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ vuonna 33 teloitettiin kolme miestä. Nuo tuomitut miehet vietiin Jerusalemin muurien ulkopuolella sijaitsevaan paikkaan ja heidät surmattiin siellä mitä tuskallisimmalla ja nöyryyttävimmällä tavalla: pystysuoraan puiseen paaluun naulitsemalla. Tuollaiset teloitukset olivat tavanomaisia Rooman maailmanvallan päivinä, ja siksi noiden pääsiäisenä toimeenpantujen kuolemanrangaistusten voitaisiin olettaa unohtuneen jo ajat sitten. Yksi surmatuista oli kuitenkin Jeesus Kristus. Hänen kuolemansa päästi valloilleen merkittävän uskonnollisen muutoksen ja kiistan.

Koska tuo tapahtuma sattui lähes kaksituhatta vuotta sitten, se voi tuntua sinusta pelkältä muinaiselta historialta. Mutta tiedätkö, että siitä syntynyttä kiistaa ei ole suinkaan ratkaistu?

Ehkä tiedätkin, että miljoonat ihmiset ajattelevat Jeesuksen kuolleen heidän puolestaan. He uskovat hartaasti, että Kristuksen kuolema on avain lunastukseen ja syntien anteeksi saamiseen ja että usko hänen kuolemaansa on pelastuskeino. On kuitenkin yllättävää, että eräs Anglican Theological Review -julkaisussa ollut kirjoitus mainitsee tämän tarkkaan vaalitun opinkappaleen olevan ”vaikeuksissa”. Ja ”vaikeuden” aiheuttavat uskonnolliset johtajat.

Anglican Theological Review -julkaisu selittää: ”Kristillisessä ajattelussa sovitusoppi on vaikeuksissa, koska sen raamatullisista perusteista kiistellään, sen sanamuotoa on ylikuormitettu lyhytikäisillä käsitteillä, – – ja se ilmenee yleensä hengellisessä elämässä tunteellisuutena ja arvostelukyvyttömänä omavanhurskautena.” Protestanttiset sen enempää kuin katolisetkaan teologit eivät ole tosiaan päässeet minkäänlaiseen yksimielisyyteen siitä, mikä on Jeesuksen Kristuksen kuoleman merkitys tai onko sillä sellaista ensinkään.

Sinusta tämä voi kuulostaa vain muutamien teologian asiantuntijoiden väliseltä kinastelulta, jolla ei ole mitään merkitystä sinun elämällesi. Mutta harkitse tätä: jos Jeesuksen kuolema todella liittyy asemaasi Jumalan edessä ja odotteisiisi ikuisesta elämästä (taivaassa tai jossain muualla), niin silloin tämä kiista vaatii huomiotasi.

Miksi teologit yhä kiistelevät tästä asiasta? Tarkastele esimerkiksi roomalaiskatolista kirkkoa. Sen sielunkuolemattomuus- ja kolminaisuusdogmit on määritelty selkeästi. Mutta kirkko on omituisen päättämätön, kun on kyse Kristuksen kuoleman aikaansaamasta lunastuksesta. Uusi katolinen tietosanakirja (New Catholic Encyclopedia) myöntää: ”Sen selittämiseksi, miten ihminen vapautetaan synnin turmiosta ja palautetaan suosioon, on kehitelty useita toisistaan poikkeavia oppirakennelmia – –. Mutta mikään näistä rakennelmista ei ole ollut täysin tyydyttävä. – – Lunastusta koskeva teologia on joiltakin osin epätyydyttävä ja se on edelleen ongelma teologiassa.”

Ei ole siksi ihme, että useimmat niistä miljoonista, jotka hartaasti sanovat Jeesuksen kuolleen heidän puolestaan, ymmärtävät vain hämärästi sen todellisen merkityksen. Anglican Theological Review -julkaisu esittää asian näin: ”Vaadittaessa – – uskova kristitty ei yleensä kykene esittämään tämän opin raamatullisia perusteita tai selittämään sen ajatuskulkua.” Koska kirkkojen jäsenet eivät ymmärrä eivätkä osaa selittää tätä opetusta, heidän on vaikea nähdä Kristuksen kuolemalla olevan mitään yhteyttä heidän elämäänsä.

Epäselvän lunastusopin vuoksi kristikunta ei ole onnistunut tavoittamaan juutalaisia, hinduja, buddhalaisia ja muita kristillisellä sanomallaan. Samalla kun monet heistä ihailevat ja kunnioittavat monia Jeesuksen opetuksia, Kristuksen kuolemaan ja sen merkitykseen liittyvä hämmennys on uskon esteenä.

Onko Kristuksen kuoleman merkitys yksinkertaisesti ihmisen ymmärrykseltä salattu mysteeri? Vai onko sille olemassa järkevä Raamattuun perustuva selitys? Nämä kysymykset ansaitsevat huomiosi, sillä Raamattu esittää tämän hämmästyttävän Kristusta koskevan väitteen: ’Kukaan häneen uskova ei tuhoudu, vaan hänellä on ikuinen elämä.’ – Johannes 3:16.