Jerikon taistelu – tarua vai totta?

VUOSIKYMMENTEN ajan arkeologit ovat yrittäneet saattaa Raamatun kertomuksen Joosuasta ja Jerikon taistelusta epäilyksen alaiseksi. Raamatun kertomuksen mukaan Joosua ja israelilaisarmeija marssivat Jerikon ympärillä seitsemän päivää, kunnes Jumala pani kaupungin valtavat muurit sortumaan. Näin israelilaiset pääsivät kaupunkiin ja ’polttivat tulella sen ja kaikki, mitä siinä oli’. – Joosua 6:1–24.

Kathleen Kenyonin 1950-luvulla tekemä, suuresti arvostettu työ sai kuitenkin monet arkeologit vakuuttuneiksi siitä, ettei Jerikoa ollut edes olemassa israelilaisten maahanhyökkäyksen aikana. He olivat jopa sitä mieltä, että kaupunki oli tuhottu yli sata vuotta aiemmin! Näin ollen Raamatun kertomus Joosuasta ja israelilaisista hylättiin yleisesti. Äskettäin on kuitenkin tri Bryant G. Wood, Toronton yliopistossa Kanadassa toimiva arkeologi, tutkinut uudestaan Jerikosta peräisin olevaa todistusaineistoa. New York Times -lehden mukaan hän tuli siihen lopputulokseen, että tri Kenyon ”on etsinyt vääränlaisia saviastioita ja vääristä paikoista” ja että todistusaineisto on itse asiassa ”hämmästyttävän yhtäpitävä” Raamatun kanssa.

Tri Wood mainitsee esimerkkinä metrin paksuisen tuhkakerroksen, joka on täynnä saviruukun sirpaleita, sortuneesta muurista peräisin olevia tiilenpalasia ja puunkappaleita, jotka ovat kaikki mustuneet, ikään kuin koko kaupungin käsittäneessä tulipalossa. Savitavaroiden sirpaleiden on ajoitettu (käytettävissä olleilla tunnustetusti epätarkoilla menetelmillä) olevan peräisin 40 vuoden tarkkuudella vuodelta 1410 eaa. – tämä ei ole kaukana vuodesta 1473 eaa., jolloin Jerikon taistelu käytiin Raamatun mukaan.

Kaivauksien suorittajat ovat havainneet, että muinaisen Jerikon taloissa oli runsaasti viljaa varastossa. Tämä on kiinnostavaa, sillä Raamattu ilmaisee, että Jeriko kukistui pian kevätkorjuun jälkeen ja ilman pitkällistä näännyttävää piiritystä. (Joosua 3:14–16) Molemmat ovat hyviä syitä siihen, miksi Jerikon taloissa olisi varastoituna paljon viljaa, kun kaupunki tuhottiin.

Tiedemiehet ovat melko vastahakoisia myöntämään Raamatun olevan täsmällinen. Näin ollen Times-lehti lainaa erästä huomattavaa oppinutta, joka kommentoi Woodin löytöjä: ”Ei ole epäilystäkään siitä, että suuressa osassa Raamatun esittämistä tiedoista on mukana totuuden jyvänen.” Kuitenkin kun nykyajan tieteelliset ja arkeologiset löydöt tukevat yhä useampia Raamatun kertomuksia, ennakkoluulottomille ihmisille on selvää, että Raamattu on kaikkea muuta kuin valheiden kokoelma, jonne olisi väliin siroteltu satunnaisia totuuden jyväsiä. Raamattu itse sanookin: ”Havaittakoon Jumala totuudelliseksi, vaikka jokainen ihminen havaittaisiin valehtelijaksi.” – Roomalaisille 3:4.

Vaikka Jerikon arkeologisten löytöjen tämänhetkiset tulkinnat ovat kiinnostavia, tosi kristityt ’vaeltavat uskon eivätkä näkemisen avulla’. (2. Korinttolaisille 5:7) Heidän uskonsa ei perustu arkeologiaan. Arkeologisten todisteiden mukaan tai ilman niitä Raamattu toistuvasti osoittautuu luotettavaksi menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskevien tietojen lähteeksi. – Psalmi 119:105; 2. Pietari 1:19–21.

[Kuva s. 7]

Rauniot Jerikossa, jossa Jehova antoi israelilaisille voiton

[Lähdemerkintä]

Pictorial archive (Near Eastern History) Est.