”Meillä on nyt oma valtakunnansali”

PIKARAKENNUSMENETELMÄLLÄ valmistetuista valtakunnansaleista, joita on tehty esimerkiksi Englannissa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Suomessa, on julkaistu paljon aineistoa. Vähemmän tunnettua on kuitenkin se, että Jehovan todistajat ovat jo vuosikymmeniä rakentaneet nopeasti palvontapaikkojaan niin kutsutuissa kehitysmaissa.

Afrikan maissa paikalliset Jehovan todistajat rakentavat usein tilapäisiä rakennelmia piirikonventteja varten vain muutamassa viikossa. Sellaiset rakennelmat ovat toimineet paitsi kokouspaikkoina ja suojina paahtavalta tropiikin auringolta, myös vierailijoiden majapaikkoina. Samanlaisia kokemuksia voidaan kertoa Keski-Amerikasta.

Esimerkiksi Guatemalan pääkaupungissa Guatemalassa Jehovan todistajien Vivibienin seurakunta sai 800 markan lahjoituksen. Kun muuan paikallinen todistaja tarjosi maaseudulta palstaa, todistajat päättivät käyttää lahjoituksen sellaisen vaatimattoman rakennuksen pystyttämiseen, jossa he voisivat pitää kokouksia.

Seinät oli määrä rakentaa puolentoista metrin korkuisiksi bambuista; niiden yläpuolelta ilma saisi vaihtua vapaasti. Päätettiin, että rakennuksen tulisi olla kooltaan 4 metriä kertaa 6 metriä. Kun seurakunnan vanhimmat vierailivat tontilla, he löysivät yllätyksekseen maapalstan edestä useita bambukasvustoja, joissa bambut olivat 6–9 metriä korkeita ja läpimitaltaan 8–13 senttimetriä. ’Miksi ei rakennettaisi sitä ensi lauantaina?’ he sanoivat.

Seuraavana keskiviikkoiltana laadittiin piirustukset. Torstaina yksi veljistä meni ostamaan galvanoitua kattopeltiä, toinen kävi hankkimassa puutavaran ja kolmas naulat. Torstai-iltapäivään mennessä puutavara oli sahattu valmiiksi oikean mittaiseksi, ja veljet alkoivat tehdä lahjoitettuja peltejä varten kattotuoleja. Ne olivat valmiita perjantai-iltaan mennessä.

Varhain lauantaiaamuna kuorma-auto vei kattotuolit ja muun sahatavaran, kattomateriaalin ja naulat kylään. Neljällä autolla kuljetettiin rakennuspaikalle noin 50 miestä, naista ja lasta. Kaikki olivat paikalla kello 8:aan mennessä.

Kantavat runkopalkit pystytettiin kovaan vulkaaniseen kallioon hakattuihin reikiin. Aiemmin todistajat olivat ostaneet bambumetsikön omistajalta 50 bambunvartta 50 pennillä kappale – niihin käytettiin varoja yhteensä 25 markkaa. Bambut kaadettiin nopeasti suurilla viidakkoveitsillä. Bambut sahattiin käsin puolentoista metrin mittaisiksi ja halkaistiin.

Sillä välin kun toiset panivat kattotuoleja paikoilleen, toiset naulasivat halkaistuja bambuja pystyyn poikittaissuuntaisiin rimoihin, puolet ulkopuolelle ja puolet sisäpuolelle, niin että viehättävä pyöreänmuotoinen bambu koristaisi sekä sisäseiniä että ulkopuolta. Seuraavaksi pantiin kattomateriaali paikoilleen samalla kun toiset alkoivat kuljettaa kiviä ja maata tasoittaakseen maalattian. Ennen pimeäntuloa 12 tunnin rakennustyö oli valmis, ja veljet palasivat koteihinsa kaupunkiin iloisin sydämin.

Myöhemmin maalattialle siroteltiin männynneulasia ja saliin tuotiin joitakin telttatuoleja ja muutama bambupenkki, jotka oli tehty käyttämättömistä bamburiu’uista. Nyt valtakunnansali oli valmis ensimmäistä kokousta varten.

Monissa tropiikin maissa – Afrikassa, Tyynenmeren ja Karibianmeren saarissa, Aasiassa, Meksikossa, Keski- ja Etelä-Amerikassa – joissa asuu ehkä noin miljoona Jehovan todistajaa, tällaiset yksinkertaiset rakennukset ovat tuoneet iloa paikallisille Jehovan todistajille, koska he ovat voineet sanoa: ”Meillä on nyt oma valtakunnansali.”