Mistä onnellisuuden voi löytää?
JEESUS sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” (Matteus 5:3) Lähi-idässä muuan vilpitön nuori tyttö oli tietoinen hengellisestä tarpeestaan ja pyrki miellyttämään Jumalaa. Lopulta hän löysi onnellisuuden, mutta mistä? Antakaamme hänen kertoa.
”Minut kasvatettiin hyvin uskonnollisessa katolisessa maroniittiperheessä. Meitä lapsia opetettiin rukoilemaan joka ilta patsaiden edessä, ja lapsuudesta asti minulla oli halu palvella Jumalaa.
”17-vuotiaana menin luostariin ryhtyäkseni nunnaksi, koska ajattelin sen olevan keino tuon haluni tyydyttämiseksi. Näin kuitenkin nunnien keskuudessa monia asioita, jotka häiritsivät minua. He juoruilivat toisistaan. Oppilaille ei annettu riittävästi syötävää samalla kun nunnat nauttivat parhaimpia paloja. Ja nunnat ja pappi harjoittivat moraalittomuutta. Katkerasti pettyneenä jätin luostarin yhdeksän kuukauden kuluttua ja palasin kotiin.
”Minulla oli yhä avoimia kysymyksiä, ja kun en onnistunut löytämään niihin tyydyttäviä vastauksia, kiinnostukseni uskontoa kohtaan loppui. Sitten vuonna 1982 ollessani 22-vuotias lihallinen veljeni ja sisareni tutkivat Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Vanhempani ja minä vastustimme heitä. Veljeni kärsi paljon vainoa, selkäsaunoja ja vankeutta uuden uskonsa takia. Hänen elämässään tapahtuneet suuret muutokset tekivät minuun kuitenkin vaikutuksen. Lisäksi hän antoi jo pitkän aikaa tekemiini kysymyksiin johdonmukaisia raamatullisia vastauksia. Niinpä aloin öisin lukea salaa Raamattua.
”Eräänä päivänä menin katsomaan Jehovan todistajien konventtia. Siellä osoitettu rakkaus teki minuun syvän vaikutuksen. Rikkaita ja köyhiä ei eroteltu. Todistajat elävät sopusoinnussa opetuksensa kanssa. Olin vakuuttunut siitä, että heillä on totuus.
”Heti konventin jälkeen pyysin yhtä heistä tutkimaan kanssani. Kerroin hänelle, että halusin vain tutkia, en käydä kokouksissa tai mennä saarnaamaan. Pian kuitenkin tajusin, että olin oppimassa totuutta. Rukoilin ja päätin palvella Jehovaa. 28. lokakuuta 1983 veljeni, sisareni ja minut kastettiin. Olin nyt löytänyt keinon tyydyttää haluni palvella Jumalaa, joka minulla oli ollut lapsuudesta asti.
”Kaksi kuukautta kasteen jälkeen aloitin osa-aikaisen tienraivauksen, ja kahdeksan kuukautta myöhemmin minusta tuli vakituinen tienraivaaja. Puolitoista vuotta myöhemmin minut kutsuttiin palvelemaan Jehovan todistajain haaratoimistossa, jota kutsutaan Beeteliksi. Työskentelin siellä tilapäisenä kaksi vuotta. Kaikkien osoittama nöyryys teki minuun suuren vaikutuksen. Vastuulliset veljet jopa osallistuivat vuorollaan astioiden pesemiseen iltaruokailun jälkeen.
”14. maaliskuuta 1988 minusta tuli Beetel-perheen vakituinen jäsen. Se oli hyvin iloinen tapahtuma! Olin tosiaan löytänyt onnellisuuden. Mistä? Jehovan vihkiytyneiden todistajien keskuudesta! Nyt minusta tuntuu kuin psalmistasta, joka sanoi: ’Yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla.’” – Psalmi 84:11.