Parasta apua tulevaisuuden tuntemiseen

Kirjoittanut eräs joka löysi elämän tien

USKONNOLLA oli hyvin tärkeä osa vanhempieni elämässä. Isäni oli juutalainen, ja vaikka hän oli kääntynyt katolisuuteen mennäkseen naimisiin äitini kanssa, hän kunnioitti yhä suuresti Raamattua. Äidin perheessä katoliset perinteet olivat syvään juurtuneet: kaksi hänen sisaristaan oli nunnia, muuan serkku oli korkea-arvoinen kirkonmies ja kaksi hänen sukulaispoikaansa palveli munkkeina.

Toisen maailmansodan aikana huolet, pelot ja ainainen uhka keskitysleiriin joutumisesta juutalaisuuden takia veivät isäni ennenaikaiseen hautaan. Koska äitini uskoi vakaasti kuolemattomaan sieluun, hän osallistui spiritistisiin istuntoihin ja yritti saada yhteyttä isääni.

Vartuttuani aikuiseksi perinteinen uskonto oli yhä osa elämääni. Olin edelleen ”hyvä katolilainen”. Katolisuus ei kuitenkaan voinut selittää, mitä tulevaisuus toisi mukanaan minulle. Kenen puoleen voisin kääntyä saadakseni apua vastauksen löytämiseen?

Samoin kuin äitini oli kerran tehnyt, minäkin käännyin meedioiden puoleen. Koska he aloittivat jokaisen istuntonsa ristinmerkillä ja rukouksilla, olin vakuuttunut siitä, että näkemäni merkilliset asiat olivat lähtöisin Jumalasta. Juuri tuohon aikaan halusin tehdä jotakin toisten kärsimysten helpottamiseksi, ja siksi liityin katoliseen seuraan, joka järjesti matkoja Marian Lourdesissa sijaitsevaan pyhäkköön, jossa sairaiden toivottiin ihmeen kautta paranevan.

En ollut koskaan kuullut Jehovan todistajista, ennen kuin sinä päivänä, jona mieheni otti heiltä kaksi mielestäni erittäin kiinnostavaa lehteä. Suurimman vaikutuksen minuun teki se, että lehden ajatuksia perusteltiin aina raamatunlainauksilla. Tajusin heti, että nämä julkaisut olisivat hyvin hyödyllisiä Jumalan sanan tuntemuksen hankkimisessa. Kirjoitin julkaisijoille ja pyysin molempien lehtien tilausta. Jehovan todistajat kävivät luonani, ja aloin tutkia Raamattua.

Olin hyvin innostunut oppimistani Raamatun totuuksista, ja aloin kertoa niistä tuttavilleni. Järkytyin uskonnollisia pyhiinvaellusmatkoja järjestävän ystävän reaktiosta, kun kerroin hänelle tutkivani Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Hän suuttui hirveästi ja sanoi Jehovan todistajista niin pahoja asioita että lähdin pois. Sitten minun täytyi kohdata vastustusta mieheni taholta. (Matteus 10:36) Aluksi se oli vaikeaa, mutta mitä enemmän panin käytäntöön oppimiani asioita, sitä paremmaksi perhe-elämäni muuttui. Minut kastettiin vuonna 1977.

Ymmärsin, etten olisi koskaan löytänyt elämän tietä, elleivät Jehovan todistajat olisi osoittaneet kiinnostusta minua kohtaan yrittämällä auttaa minua tuntemaan Raamatun suurenmoiset totuudet. Tiesin, että minunkin velvollisuuteni oli tehdä kaikki voitavani auttaakseni toisia oppimaan tuntemaan Jehova ja hänen suurenmoinen tarkoituksensa tulevaisuuden suhteen. Miten aioin tehdä tämän? Paras tapa oli ryhtyä kokoajanpalvelukseen. Koska elin uskonnollisesti jakautuneessa huonekunnassa, tämä ei ollut minulle helppoa. Mutta luotin Jehovan tukeen ja ohjaukseen ja turvauduin häneen. Nyt vietän elämäni onnellisimpia vuosia vakituisena tienraivaajana. Olen vakuuttuneempi kuin koskaan siitä, että ”Herra on hyvä” ja että onnellinen on jokainen, joka ”häneen turvaa”. – Psalmi 34:9.