”Täynnä Jumalaa pilkkaavia nimiä”
RAAMATUN Ilmestyskirja kuvailee näkyä ’helakanpunaisesta pedosta, joka oli täynnä Jumalaa pilkkaavia nimiä’. Se on olemassa hetken aikaa ja menee sitten syvyyteen, josta se myöhemmin nousee. (Ilmestys 17:3, 8) Tämän lehden sivuilla tämä helakanpunainen peto on toistuvasti tunnistettu alussa Kansainliitoksi ja myöhemmin sen seuraajaksi Yhdistyneiksi kansakunniksi. Mutta miksi tämän helakanpunaisen pedon sanotaan olevan ”täynnä Jumalaa pilkkaavia nimiä”?
Kansainliiton ensimmäinen luonnos, joka perustui brittiläisten ja amerikkalaisten yhteisehdotuksiin, julkistettiin 14. helmikuuta 1919. Seuraavana päivänä lontoolaisen Times-sanomalehden pääkirjoituksessa, joka oli otsikoitu ”Rauhan liitto”, sanottiin: ”On syytä tuntea oikeutettua ylpeyttä siitä, että näkee englantilaisten tehneen niin paljon työtä Liiton hyväksi. – – Rohkenemme sanoa, että se on tärkein kansainvälinen asiakirja, joka koskaan on julkaistu.” Yhdysvaltain Cincinnatin ensimmäisen kongregationalistisen kirkon pappi George Thayer kuvaili sitä ”ylevimmäksi koskaan paperille pannuksi, maailman valistuneiden ihmisten tahtoa ja halua koskevaksi julistukseksi”. Kiitosta saatiin myös ulkomaiselta lehdistöltä. ”Se ei ole Raamattu”, sanoi ranskalainen sanomalehti L’Homme Libre, ”mutta se pystyy enempään kuin se, sillä ei Raamattu eikä kukaan evankelista ole koskaan estänyt ihmisiä tappamasta toisiaan. Siinä laskeudutaan idealismista todellisuuteen.” Ranskalainen sanomalehti Victoire kuvaili sitä ”suurimmaksi yhteisponnistukseksi, mikä maailman alusta saakka on koskaan tehty järjen ja oikeudenmukaisuuden vakiinnuttamiseksi maan päällä”.
Kansainliiton perustamisen jälkeen kenraali Jan Smuts, joka oli yksi Britannian valtuuskunnan edustajista, kirjoitti: ”Liitto on yksi ihmisen historian suurista tuottoisista asiakirjoista. – – Sen täytyy onnistua, koska sivilisaation tulevaisuuden varmistamiseksi ei ole mitään muuta keinoa. – – Yksi toisensa jälkeen vielä tämän liiton ulkopuolella olevat kansat asettuvat tukemaan sen tavoitteita, ja näin ihmisrotu on marssiva kohti rauhanomaisen järjestyksen ja rauhaisten saavutusten voittoja.”
Kaikki nämä odotteet osoittautuivat vääriksi, kun toinen maailmansota puhkesi vuonna 1939. Kansainliitto oli epäonnistunut. Se oli ollut vain epätäydellisten ihmisten muodostama ihmistekoinen järjestö. Niin on sen seuraaja, Yhdistyneet kansakunnatkin. Kuitenkin sinä päivänä, jolloin YK:n perustamisasiakirja allekirjoitettiin, New York Times -sanomalehden pääkirjoitus nimitti sitä ”rauhan puuksi” ja sanoi: ”Suuri toivo on syntynyt. – – Suuria asioita saattaa tapahtua.” Samalla tavoin kirkon johtajat ovat nimittäneet YK:ta rauhan ”ainoaksi toivoksi” ja ”viimeiseksi toivoksi”.
On Jumalaa pilkkaavaa lukea ihmisjärjestöjen saavutukseksi se, minkä yksin Jumalan valtakunta saa aikaan. Niinpä Raamattu ennustaa, että oltuaan olemassa vähän aikaa Yhdistyneet kansakunnat ”menee tuhoon”. Vain Jumalan täydellinen taivaallinen hallitus voi tuoda pysyvän rauhan ihmiskunnalle. – Ilmestys 17:11, 12; Jesaja 9:5, 6; Daniel 2:44.