Lukijoiden kysymyksiä

◼ Käyttääkö Jehova petkutusta tai petosta toimiessaan ihmisten, myös palvelijoidensa kanssa, kuten Jeremian 4:10 (UM) ja 20:7 (UM) näyttävät osoittavan?

Ei, Luoja ei ole toimissaan petollinen, vilpillinen eikä viekas. Hän kuitenkin voi toteuttaa ja myös toteuttaa vanhurskaan tahtonsa siitä huolimatta, mitä ihmiset saattaisivat odottaa.

Näemme yhden piirteen tästä Jeremian 4:10:ssä, jossa profeetta sanoi: ”Voi, Herra, Herra! Totisesti, sinä saatoit tämän kansan ja Jerusalemin peräti pettymään [”olet pettämällä pettänyt tämän kansan ja Jerusalemin”, UM], kun sanoit: ’Teillä on oleva rauha!’ Ja kuitenkin miekka koskee sieluun asti.”

Jehova käytti Jeremiaa ennustamaan lähestyvän onnettomuuden luopiokansalle, joka muka palveli Häntä. (Jeremia 1:10, 15–19; 4:5–8; 5:20–30) Oli kuitenkin muitakin, jotka väittivät olevansa profeettoja. (Jeremia 4:9) Mitä ihmiset saivat kuulla tällaisilta niin kutsutuilta profeetoilta? Jumala luokitteli sen tällä tavalla: ”Profeetat ennustavat valhetta, – – ja sitä minun kansani rakastaa.” – Jeremia 5:31; 20:6.

Vaikka Jehova ei lähettänytkään noita vääriä profeettoja, ei hän myöskään estänyt heitä levittämästä sanomia, sanomasta esimerkiksi: ”Teillä on oleva rauha!” ja ”Ei teitä kohtaa onnettomuus.” (Jeremia 23:16, 17, 25–28, 32) Ihmisten täytyi valita – joko hyväksyä Jeremian esittämät lujat mutta todet ennustukset tai antaa väärien, itse itsestään profeetan tehneiden, esimerkiksi Hananjan ja Semajan, johtaa heidät harhaan. (Jeremia 28:1–4, 11; 29:30–32) Koska Jumala ei pysäyttänyt näitä ihmisiä harhaan ohjaavia profeettoja, hänestä voitaisiin sanoa (UM): ”Olet pettämällä pettänyt tämän kansan ja Jerusalemin sanoen: ’Teille tulee rauha.’”

Jeremiaa petettiin eri merkityksessä. ”Sinä olet viekoitellut minua, Jehova, ja niin minä annoin viekoitella itseni. Sinä käytit voimaasi minua vastaan, ja niin sinä voitit. Minusta tuli naurunaihe pitkin päivää, jokainen pitää minua pilkkanaan.” – Jeremia 20:7, UM.

Pashur, huomattava pappi, hyökkäsi julkisesti Jeremian kimppuun ja pani hänet sitten jalkapuuhun. Inhimilliseltä näkökannalta Jeremia on saattanut olla sitä mieltä, että hän oli tullut äärirajoilleen saakka, ettei hänellä yksinkertaisesti ollut voimaa jatkaa työtä kohdatessaan välinpitämättömyyttä, hylkäämistä, pilkkaa ja fyysistä väkivaltaa. Mutta asia ei ollut niin. Jehova käytti voimaansa Jeremian inhimillistä taipumusta vastaan (eli päinvastaiseen suuntaan). Jumala viekoitteli Jeremiaa siten, että Hän käytti tätä epätäydellistä miestä tekemään sen, mitä profeetta ei olisi voinut tehdä omassa voimassaan. Olipa Jeremia sen vuoksi miten viekoiteltu tai yllättynyt tahansa, sillä kaikella oli hyvä tarkoitus: häntä vainoavat joutuivat häpeään, ja Jumalan sana esitettiin. – Jeremia 20:11.

Kun siis Jeremian 4:10 ja 20:7 ymmärretään tekstiyhteydessään, ne ovat sopusoinnussa Elihun johtopäätöksen kanssa: ”Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.” – Job 34:12.