Valtakunnan julistajat kertovat

Jehova tukee uskollisia palvelijoitaan

JEESUS sanoi: ”Ei orja ole isäntäänsä suurempi. Jos ihmiset ovat vainonneet minua, niin he vainoavat teitäkin.” (Johannes 15:20) Mutta Jehovan uskolliset palvelijat ovat varmoja siitä, että hän tukee heitä. (Psalmi 18:3; Naahum 1:7) Eräässä Afrikan maassa, missä Jehovan todistajien rauhallinen työ on ankarien rajoitusten alaisena, Jehova on tukenut palvelijoitaan, kun heitä on piesty ja pidätetty, kuten seuraava selostus osoittaa:

”Muuan kierrosvalvoja ja neljä täkäläistä veljeä pidätettiin mielivaltaisesti ja heitettiin pieneen huoneeseen, jossa tavallisesti pidettiin kulkukoiria”, sanotaan selonteossa. ”Heitä pidettiin siellä alusvaatteisillaan yli neljä kuukautta, eikä heidän annettu mennä ulos edes WC:hen.” Eräs parlamentin jäsen kuuli näistä epäinhimillisistä oloista ja alkoi protestoida, ja lopulta, noin neljän kuukauden kuluttua, veljet vapautettiin. Jehova tuki näitä uskollisia veljiä hengellään.

Toinen kokemus tästä samasta maasta osoittaa saarnaamistyömme hyödylliset vaikutukset. Raportissa kerrotaan: ”Erään kylän asukkaat olivat kuuluisia väkivaltaisuudestaan ja kapinallisuudestaan. Sen jälkeen kun Jehovan todistajat saarnasivat siellä, monet alkoivat kuitenkin kunnioittaa paikallisia viranomaisia ja osallistua yhdyskuntansa jokaviikkoisiin tietöihin.” Muuan kylän päämies halusi tietää syyn tähän ihmisten muuttuneeseen asenteeseen, ja hänelle kerrottiin: ”Se johtui Jehovan todistajien ’pastorin’ opetuksesta.” ”Eräänä päivänä tämä päällikkö kutsui minut kotiinsa”, kertoo todistaja, ”ja rohkaisi minua jatkamaan tätä hyvää työtä. Hän antoi minulle lahjaksi suuren kananpojan syödäkseni sen perheeni kanssa.” Erään toisen kerran paikallinen pormestari tuli käymään veljen luona, veli kutsui hänet sisään ja antoi hänelle todistusta. Pormestari ”pyysi muutamia lehtiä ja sanoi: ’Emme usko teistä olevan mitään harmia. Jatkakaa valitusten tekemistä. Meillä ei ole määräystä pidättää teitä. Luulen, että valtio käsittelee pian teidän ongelmaanne.’”

Eräs erikoistienraivaaja kirjoittaa: ”Poliittisen puolueen sihteerin syytösten jälkeen paikallinen päällikkö antoi määräyksen minun pidättämisekseni ja vangitsemisekseni eläinten virtsan ja lannan likaamaan, viheliäiseen selliin. Minua pidettiin siellä pimeässä viisi päivää. Matkalla sinne rukoilin Jehovaa ja muistelin Psalmia 50:15. Siellä olleet vanginvartijat säälivät minua eivätkä sulkeneet ovea kokonaan, niin että pystyin hengittämään hieman raitista ilmaa. Vietettyäni viisi päivää tässä vankilassa minut pantiin kokeeseen: minulle annettiin vuohi kylän päällikölle vietäväksi, eivätkä vartijat seuranneet minua. Koska en paennut, minut vapautettiin joka päivä kello 15:n ja 19:n väliseksi ajaksi. Saatoin tavata veljet, ja me pystyimme saarnaamaan yhdessä. Vaikka sairastuinkin tänä vaikeana aikana ja viholliseni toivoivat minun kuolevan, Jehova ei milloinkaan jättänyt minua. Tämä kokemus on lähentänyt minua Jehovaan, ja olen varma siitä, että vaino ei koskaan erota minua Jehovan kansasta.” – Vrt. Roomalaisille 8:35–39.

Jehovan todistajat arvostavat sitä, että Jumala tukee heitä vaikeina aikoina. He arvostavat myös niitä, jotka osoittavat ystävällisyyttä heille, kun he jatkavat tämän erittäin tärkeän, elämää pelastavan työn tekemistä: hyvän uutisen saarnaamista. Jehova ei unohda sellaista ystävällisyyttä. – Matteus 25:40.