Jeesuksen elämä ja palvelus

Erään huomattavan fariseuksen vieraana

JEESUS on vieraana erään huomattavan fariseuksen kodissa, missä hän on juuri parantanut erään vesipöhöä sairastaneen miehen. Kun Jeesus havaitsee toisten vierastovereitten valitsevan huomattavia paikkoja aterialla, hän opettaa nyt läksyn nöyryydestä.

Jeesus neuvoo: ”Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu pitkällesi huomattavimmalle paikalle. Ehkä hän on voinut samalla kutsua jonkun sinua kunnianarvoisemman, ja hän, joka kutsui sinut ja hänet, tulee ja sanoo sinulle: ’Anna tälle se paikka.’ Ja silloin sinä lähdet häpeissäsi ottamaan alhaisinta paikkaa.”

Niinpä Jeesus kehottaa: ”Kun sinut kutsutaan, mene ja asetu pitkällesi alhaisimpaan paikkaan, jotta kutsujasi tullessaan sanoisi sinulle: ’Ystävä, käy ylemmäksi.’ Silloin sinä saat kunniaa kaikkien vierastovereittesi edessä.” Tähdentäen opetusta Jeesus sanoo lopuksi: ”Sillä jokainen, joka korottaa itsensä, nöyrrytetään, ja se, joka nöyrryttää itsensä, korotetaan.”

Seuraavaksi Jeesus puhuu sille fariseukselle, joka kutsui hänet, ja kuvailee, miten voi järjestää sellaiset päivälliset, joilla on todellista arvoa Jumalan silmissä. ”Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi äläkä veljiäsi äläkä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Ehkäpä hekin saattaisivat jolloinkin kutsua vuorostaan sinut, ja se koituisi sinulle takaisinmaksuksi. Kun laitat pidot, kutsu sen sijaan köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita, niin tulet olemaan onnellinen, koska heillä ei ole mitään, millä maksaa sinulle takaisin.”

Tällaisen aterian järjestäminen kovaosaisille tuo onnellisuutta järjestäjälle, koska kuten Jeesus selittää isännälleen: ”Sinulle maksetaan takaisin vanhurskaiden ylösnousemuksessa.” Jeesuksen kuvaus tästä ansiokkaasta ateriasta tuo erään vierastoverin mieleen toisenlaisen aterian. ”Onnellinen on se, joka syö leipää Jumalan valtakunnassa”, tämä vieras sanoo. Kaikki eivät kuitenkaan pidä arvossa tuota onnellista odotetta, kuten Jeesus osoittaa seuraavaksi kertomassaan kuvauksessa.

”Muuan mies laittoi suuret illalliset, ja hän kutsui monia. Ja hän lähetti orjansa – – sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.’ Mutta he alkoivat kaikki yhteisesti pyydellä vapautusta. Ensimmäinen sanoi hänelle: ’Ostin pellon, ja minun on välttämättä mentävä katsomaan sitä; pyydän sinua: pidä minut estyneenä.’ Ja toinen sanoi: ’Ostin viisi nautavaljakkoa ja olen menossa tarkastamaan niitä; pyydän sinua: pidä minut estyneenä.’ Vielä yksi sanoi: ’Otin juuri vaimon, ja sen vuoksi en voi tulla.’”

Miten ontuvia tekosyitä! Pelto tai karja tarkastetaan tavallisesti ennen kuin ne ostetaan, joten ei ole mikään pakko mennä katsomaan niitä jälkeenpäin. Samoin avioliiton ei pitäisi estää jotakuta ottamasta vastaan tällaista tärkeää kutsua. Siksi kuultuaan nämä verukkeet isäntä vihastuu ja käskee orjaansa:

”’Mene nopeasti kaupungin valtakaduille ja kujille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot ja sokeat ja rammat.’ Aikanaan orja sanoi: ’Herra, on tehty mitä käskit, ja vielä on tilaa.’ Ja isäntä sanoi orjalle: ’Mene teille ja aidatuille alueille ja pakota ihmiset tulemaan sisään, jotta taloni täyttyisi. – – Yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsuttuja, ei tule maistamaan illallistani.’”

Mistä tilanteesta kuvaus kertoo? ”Isäntä”, joka järjestää aterian, edustaa Jehova Jumalaa; kutsun esittänyt ”orja” on Jeesus Kristus ja ”suuret illalliset” edustavat mahdollisuutta olla ehdolla taivasten Valtakuntaan.

Jeesuksen ajan juutalaiset uskonnolliset johtajat saivat ensimmäisinä, ennen kaikkia muita, kutsun asettua ehdolle Valtakuntaan. Mutta he eivät ottaneet vastaan tuota kutsua. Sen vuoksi kutsu esitettiin seuraavaksi juutalaisen kansan halveksituille ja alhaisille yksilöille varsinkin vuoden 33 helluntaista lähtien. Mutta riittävän monet eivät osoittaneet vastakaikua, jotta Jumalan taivaallisen valtakunnan 144 000 paikkaa olisi saatu täyteen. Niinpä kolme ja puoli vuotta myöhemmin, vuonna 36, kolmannen ja viimeisen kerran kutsu ulotettiin ympärileikkaamattomille ei-juutalaisille, ja heidän kokoamisensa jatkui 1900-luvulle saakka. Luukas 14:1–24.

◆ Minkä läksyn nöyryydestä Jeesus opetti?

◆ Miten isäntä voi järjestää aterian, jolla on arvoa Jumalan silmissä, ja miksi se tuo hänelle onnellisuutta?

◆ Miksi kutsuvieraiden estelyt olivat verukkeita?

◆ Mitä Jeesuksen kuvaus ”suurista illallisista” tarkoitti?