Jeesuksen elämä ja palvelus
Sokeana syntyneen miehen parantaminen
KUN juutalaiset yrittävät kivittää Jeesuksen hänen ollessaan temppelissä, Jeesus piiloutuu ja pakenee. Hän ei kuitenkaan lähde Jerusalemista. Myöhemmin sapattina hän ja hänen opetuslapsensa ovat kävelemässä kaupungilla, kun he näkevät miehen, joka on ollut sokea syntymästään saakka. Opetuslapset kysyvät Jeesukselta: ”Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, niin että hän syntyi sokeana?”
Opetuslapset ehkä uskovat niin kuin jotkut rabbit, että ihminen voi tehdä syntiä äitinsä kohdussa. Mutta Jeesus vastaa: ”Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan näin tapahtui, jotta Jumalan teot tehtäisiin ilmeisiksi hänen tapauksessaan.” Miehen sokeus ei ole seurausta mistään nimenomaisesta erehdyksestä tai synnistä, jonka mies tai hänen vanhempansa ovat tehneet. Ensimmäisen ihmisen, Aadamin, synti sai aikaan sen, että kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä ja sen vuoksi alttiita vajavuuksille, kuten sokeana syntymiselle. Tämän miehen vajavuus antaa nyt Jeesukselle tilaisuuden tehdä ilmeiseksi Jumalan teot.
Jeesus tähdentää näiden tekojen tekemisen kiireellisyyttä. ”Meidän täytyy suorittaa lähettäjäni tekoja, kun vielä on päivä”, hän sanoo. ”Tulee yö, jolloin kukaan ihminen ei voi tehdä työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, olen maailman valo.” Jeesuksen kuolema syöksee hänet pian haudan pimeyteen, missä hän ei voi enää tehdä mitään. Siihen asti hän on valaistuksen lähteenä maailmalle.
Sanottuaan nämä asiat Jeesus sylkäisee maahan ja tekee syljen avulla savea. Hän panee tätä sokean miehen silmille ja sanoo: ”Mene peseytymään Siloamin lammikkoon.” Mies tottelee. Ja kun hän tekee niin, hän voi nähdä! Miten hän iloitseekaan palatessaan ja nähdessään ensimmäistä kertaa elämässään!
Naapurit ja muut, jotka tuntevat hänet, ovat hämmästyneitä. ”Eikö tämä ole se, jolla oli tapana istua ja kerjätä?” he kysyvät. ”Hän se on”, jotkut vastaavat. Mutta toiset eivät voi uskoa sitä: ”Ei suinkaan, vaan hän on hänen näköisensä.” Mies sanoo kuitenkin: ”Minä se olen.”
”Kuinka sitten silmäsi aukenivat?” ihmiset haluavat tietää.
”Se mies, jota sanotaan Jeesukseksi, teki savea ja siveli sitä silmilleni ja sanoi minulle: ’Mene Siloamiin ja peseydy.’ Sen tähden minä menin ja peseydyin ja sain näköni.”
”Missä se mies on?” he kysyvät.
”En tiedä”, hän vastaa.
Ihmiset vievät nyt tämän entisen sokean miehen uskonnollisten johtajiensa, fariseusten, luo. Nämäkin ryhtyvät kyselemään häneltä, miten hän oli saanut näkönsä. ”Hän pani savea silmilleni, ja minä peseydyin ja näen”, mies selittää.
Fariseusten pitäisi varmastikin iloita parantuneen kerjäläisen kanssa! Mutta sen sijaan he arvostelevat ankarasti Jeesusta. ”Ei tämä ole ihminen Jumalan luota”, he väittävät. Miksi he sanovat näin? ”Koska hän ei noudata sapattia.” Ja kuitenkin toiset fariseukset ihmettelevät: ”Kuinka voi ihminen, joka on syntinen, tehdä tuollaisia tunnusmerkkejä?” Heidän keskuudessaan on siten jakauma.
Niin ollen he kysyvät mieheltä: ”Mitä sinä sanot hänestä, koskapa hän avasi silmäsi?”
”Hän on profeetta”, mies vastaa.
Fariseukset kieltäytyvät uskomasta tätä. He ovat vakuuttuneita siitä, että Jeesuksen ja tämän miehen välillä täytyy olla jokin salainen sopimus ihmisten petkuttamiseksi. Niinpä he ratkaisevat asian kutsumalla kerjäläisen vanhemmat kuulustellakseen heitä. Johannes 8:59; 9:1–18.
◆ Mistä miehen sokeus johtui, ja mistä se ei johtunut?
◆ Mikä on se yö, jolloin kukaan ihminen ei voi tehdä työtä?
◆ Kun mies parani, niin miten ne, jotka tunsivat hänet, suhtautuivat siihen?
◆ Miten fariseukset jakautuivat mielipiteiltään miehen paranemisen suhteen?