Pitäisikö minun vaihtaa uskontoani?
LENTÄJÄ ja koneen 101 matkustajaa olivat juuri nousseet ilmaan Okinawassa Nahan lentokentältä. Yhtäkkiä lentäjä huomasi kolmen säätiedustelukoneen tulevan häntä kohti niin, että törmäys näytti väistämättömältä. Hän toimi nopeasti, kääntyi jyrkästi vasemmalle ja vältti näin yhteentörmäyksen ilmassa ja pelasti sekä oman henkensä että matkustajien hengen. Tämä Japanin pohjoisosassa ilmestyvässä sanomalehdessä ollut kertomus täpärästä pelastumisesta kuvaa hyvin sitä, että mullistavaa suunnanmuutosta vaaditaan toisinaan elämän pelastamiseksi.
Uskonnon vaihtaminen on kuitenkin monien ihmisten mielestä eri asia. Voimakkaat pelontunteet vaikuttavat asiaan. Oudolle tielle lähteminen pelottaa. Rouva Tachi, joka tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ilmaisi ajatuksensa näin: ”Monilla tuntemillani ihmisillä on epäilyksiä uskonnosta ja sen keskittymisestä rahaan. Mutta lapsesta saakka olemme tienneet ja nähneet vain uskonnollisia juhlia ja tapoja. Emme ajattele juurikaan hojin [määräajoin vainajan kunniaksi vietettävä buddhalainen muistojumalanpalvelus] hengellistä merkitystä. Ajattelemme pikemminkin hojin olevan iloista yhdessäoloa sukulaisten ja naapureiden kanssa. Ajatus siitä, että luopuisin tästä kaikesta tai – mikä vielä pahempaa – että joutuisin perheeni karkottamaksi, pelotti minua.” Ehkäpä paikkakuntasi ihmiset ajattelevat samoin uskonnosta.
On muitakin pelonaiheita. Monissa paikoissa ihmiset pelkäävät jonkinlaisia jumalallisia kostotoimenpiteitä, jos he vaihtavat uskontoaan. Sukulaiset kertoivat eräälle naiselle, joka alkoi tutkia Raamattua Japanissa, että hän koki terveys- ja perheongelmia, koska hän oli ”laiminlyönyt esi-isänsä”, ja että hän joutui näiden vihan kohteeksi, koska hän tutki ”vierasta uskontoa”.
Toiset arkailevat uskontonsa vaihtamista myös siksi, että he pelkäävät olla miellyttämättä aviopuolisoaan tai vanhempiaan. Itämailla uskollisuutta vanhempia ja perhettä kohtaan pidetään varsin merkityksellisenä, ja nuorikon odotetaan tavallisesti kannattavan miehensä perheen uskonnollista näkemystä. Silloinkin kun pariskunta ei ole erityisen uskonnollinen, hyvien suhteiden säilyttämistä perheeseen ja nykyisen uskonnollisen tilan ylläpitämistä pidetään erittäin tärkeänä. Eräs nuori aviopari lakkasi tutkimasta Raamattua sen jälkeen, kun heitä ”sukukokouksessa” painostettiin ankarasti. Aviomies, joka jatkoi myöhemmin tutkisteluaan, selittää: ”Pohjimmiltaan meitä vaivasi ihmispelko. Meistä tuntui, että meidän tulisi noudattaa vanhempiemme toiveita, emmekä halunneet loukata heitä vaihtamalla uskontoamme.”
Tämä tuo mieleen vielä yhden syyn, miksi monet pelkäävät vaihtaa uskontoaan: yleinen vastenmielisyys erilaisena olemista kohtaan. Edellä mainitussa perheessä yksi syy siihen, miksi vanhemmat halusivat nuoren avioparin lopettavan Raamatun tutkimisen, oli se, etteivät he halunneet lapsiaan pidettävän eriskummallisina tai yhteisön toiminnoista pois suljettuina.
Voimakkaita pelkotiloja liittyy siksi kysymykseen: pitäisikö minun vaihtaa uskontoani? Sen vuoksi monet omaksuvatkin filosofisen asenteen: Eihän sillä oikeastaan ole merkitystä, mihin uskontoon kuuluu? Eivätkö kaikki uskonnot ole vain eri teitä, jotka vievät saman vuoren huipulle? Kun on kyse uskonnosta, tarinan kolmen apinan tavoin he eivät näe mitään pahaa, eivät kuule mitään pahaa eivätkä puhu mitään pahaa.
Mutta miksi jotkut ovat vaihtaneet uskontoaan? Muutamat ovat ainoastaan liittyneet toiseen uskontoon, joka on luvannut heille terveyttä tai taloudellisia etuja, vaikka he samalla ovat säilyttäneet omat perinteiset uskonnolliset ajatuksensa ja tapansa. Mutta toiset ovat tehneet todellisen, perinpohjaisen muutoksen. Saatat kuitenkin aprikoida: ’Onko todella riittävästi järkisyitä siihen, että minä vaihtaisin oman uskontoni? Miksi jotkut ovat halunneet vaihtaa? Voisiko uskonnon muuttamisella olla todellista vaikutusta elämääni?’ Kehotamme sinua tarkastelemaan seuraavaa kirjoitusta saadaksesi vastaukset kysymyksiisi.
[Kuva s. 3]
Millä perusteella ihmiset pitävät tiukasti kiinni perinteisistä uskonnollisista tavoistaan?