Valtakunnan julistajat kertovat

Jehova siunasi heidän horjumatonta asennettaan hänen lakinsa puolesta

ERÄÄSSÄ Lähi-idän maassa isä oli vaihtamassa puhjennutta autonrengasta tien vieressä, kun auto ajoi hänen nelivuotiaan poikansa yli ja kiiti sitten pois paikalta. Äiti otti loukkaantuneen lapsen syliinsä, ja isä lähti viemään heitä lähimpään sairaalaan, mutta siellä heidät opastettiin toiseen, 25 kilometrin päässä sijaitsevaan sairaalaan. Lääkäri tuli siihen tulokseen, että pojalla oli sisäinen verenvuoto ja että hän tarvitsi leikkausta ja verensiirtoa. Kahdeksan muuta lääkäriä oli samaa mieltä. Tietäessään Jumalan lain olevan verensiirtoja vastaan vanhemmat kieltäytyivät. ”Teillä on vain viisi minuuttia aikaa tehdä päätös, muutoin me emme koske lapseenne, vaikka suostuisittekin verensiirtoon myöhemmin”, uhkasi lääkäri. Sillä välin lapsen maha jatkoi paisumistaan ja oli saavuttamassa vaarallisen tilan.

Isän lihallinen veli, joka ei ollut totuudessa, painosti isää suostumaan verensiirtoon. Hän jopa sanoi: ”Ajattele sillä tavalla, että poika ei ole sinun vaan minun. Koska sinun omatuntosi vaivaa sinua, minä kannan vastuun, sairaalakulut mukaan luettuna, niin että lapselle annetaan hänen tarvitsemaansa verta. Hän on sinun ainoa poikasi.” Painetta oli vaikea kestää, mutta vanhemmat pysyivät lujina päätöksessään.

He ottivat pojan ja lähtivät etsimään erästä toista sairaalaa, mutta he joutuivat eksyksiin. Sattumalta he näkivät kilven, joka opasti heidät toiseen sairaalaan, vaikkei tämä ollutkaan se heidän etsimänsä. Nähtyään pojan lääkäri sanoi: ”Lapsen vatsan turpoaminen voi olla merkki sisäisestä verenvuodosta – tai voi olla, ettei se ole. Annetaan pojan nukkua, ja huomenna me teemme tarpeelliset tutkimukset saadaksemme asian selville.” Tutkimukset osoittivat, että verenvuotoa ei ollut, vaan turvotus johtui onnettomuudesta. Leikkausta ei tarvittu. Itse asiassa lääkäri sanoi, että leikkaus olisi voinut olla hyvin vaarallinen. ”Kiitos Jehovalle siitä, että poikamme oli turvassa ja että Hän ohjasi meidät oikeaan sairaalaan ja oikean lääkärin luo”, sanoivat vanhemmat.

Millaisia tuloksia tästä tilanteesta on ollut kymmenen vuotta myöhemmin? Isä kertoo: ”Lihallinen veljeni, joka painosti minua sairaalassa, oppi arvostamaan asennettamme ja näkemään Jehovan ohjauksen tapauksessa. Tämä herätti hänen kiinnostuksensa totuutta kohtaan, jonka hän otti vastaan, ja hän on nyt kastettu ja palvelee vanhimpana seurakunnassa. Hänen vaimonsa ja lapsensa palvelevat innokkaasti Jehovaa hänen kanssaan. Kaksi muuta veljeäni perheineen ovat myös totuudessa, ja yksi heistä palvelee avustavana palvelijana. Isäni ja äitini kastettiin hiljattain korkeasta iästään huolimatta. Vaikka se siis olikin kauhea kokemus vaimolleni ja minulle, sen johdosta noin 30 omaistani on omaksunut totuuden; jotkut heistä on jo kastettu ja jotkut palvelevat vanhimpina ja avustavina palvelijoina, toiset taas ovat edistymässä kohti kastetta. Poikani on nyt 14-vuotias ja terve, innokas julistaja, ja hän aikoo mennä kasteelle. Kuinka kiitollisia vaimoni ja minä olemmekaan Jehovalle, kun hän auttoi meitä tekemään oikean ratkaisun, joka oli sopusoinnussa hänen Apostolien tekojen 15:29:ssä mainitun lakinsa kanssa.”

[Kuva s. 31]

’Karttakaa epäjumalille uhrattua ja verta’