Miksi niin monet lapset karkaavat?
Raamattu ja perhe-elämä. Tätä aihetta pohditaan neljässä perättäisessä Vartiotorni-lehden numerossa
”Voiko kukaan maailmassa kuvitella, miten paljon äiti kärsii, kun hänen tyttärensä karkaa kotoa? Se on painajaismaista. Miksi hän lähti? En voi ymmärtää sitä. Hän oli niin suloinen ja onnellinen tyttö ja kovin nuori.
”Missä hän viettää tämän yön? Onko hänen lämmin? Onko hän nälkäinen? Onko hän yksinäinen? Rakastan häntä hyvin paljon. En voi puhua kenellekään. En voi tehdä muuta kuin odottaa.
”Joka kerran kun puhelin soi, sydämeni hypähtää. Mutta hän ei soita eikä anna elonmerkkiäkään. Olen rukoillut hänen turvallisuutensa puolesta ja pyytänyt voimaa selviytyäkseni tästä. Kuvittelen jatkuvasti, että hän kävelee ovesta sisään minä hetkenä tahansa.
”– – Ajattelen niin monia mielettömiä asioita, kun yritän tukahduttaa tuskani. Oi hyvä Jumala, tuo minun pikkutyttöni kotiin.”
YLLÄ oleva kirje lähetettiin 1970-luvun alussa nimekkäälle sanomalehden neuvoa-antavan palstan toimittajalle. Silloin ajateltiin, että nuoret karkasivat varsin mitättömistä syistä: etsiäkseen seikkailua, kokeillakseen riippumattomuutta, kotiintuloaikaa koskeneen erimielisyyden vuoksi tai epätoivoisina särkyneen romanssin jälkeen. Vaikka jotkut lähtevätkin yhä samojen syiden vuoksi, tilanne on muuttunut kuluneiden 15 vuoden aikana.
Nykyään nuoret pakenevat usein paljon järkyttävämpiä olosuhteita – pahoin tulehtuneita perheoloja, joissa he tuntevat, etteivät he ole toivottuja eikä heitä rakasteta, vaan saatetaan jopa pahoinpidellä. Ja sen sijaan että he karkaisivat johonkin – kohti houkuttelevampaa ja miellyttävämpää elämäntyyliä – he karkaavat jostakin – repivän ja onnettoman kotielämän keskeltä. ”Karkumatkat eroavat nykyään suuresti siitä, mitä ne olivat silloin, kun niistä kirjoiteltiin paljon [1970-luvun alussa]”, sanoo Floridan turvakodin johtaja tri Douglas Huenergardt. ”Tuolloin näimme lapsia, jotka etsivät vaihtoehtoisia elämäntapoja. Nykyään ei ole näin. Karannut lapsi ei yksinkertaisesti voinut kestää tilannetta kotona enää kauempaa.”
Tuoreet tutkimustulokset vahvistavat tämän pitävän paikkansa. Mutta ne ilmaisevat muutakin sangen yllättävää. Monet lapset eivät karkaa ainoastaan paetakseen sietämätöntä perhe-elämää, vaan nykyään Yhdysvalloissa lähes puolet karkureista jättää kotinsa vasten tahtoaan – heidän omat vanhempansa työntävät heidät pihalle tai yllyttävät heitä lähtemään kotoa! Julkaisu Family Relations mainitsee: ”Monille nuorille karkaaminen on vastareaktio vaaralliseen tilanteeseen perheessä, työpaikalla tai koulussa. Todellisuudessa monet karkurit ovat heitteille jätettyjä, ulos ajettuja tai pois sysättyjä. Näitä nuoria on käsketty lähtemään tai heidän vanhempansa ovat jättäneet heidät oman onnensa nojaan. Joitakuita on vakavasti ja toistuvasti pahoinpidelty, eivätkä he näe muuta vaihtoehtoa kuin lähteä.”
Miten järkyttävän surullista tämä onkaan! Ja miten ikävää lasten kannalta! Nyt kun nuoret ovat joutuneet kadulle, heillä ei ole juurikaan rahaa eikä toimeentuloa, he turvautuvat usein kerjäämiseen, huumeiden välittämiseen, prostituutioon ja varasteluun tai joutuvat toisten uhreiksi. ”Linja-autoasemilla karkureita eivät ota vastaan sosiaalityöntekijät ja psykologit, vaan prostituoitujen välittäjät, huumekauppiaat ja pornografian tuottajat. 86 prosenttia haastatelluista asiantuntijoista sanoi, että tehdään vain vähän tai ei mitään karanneiden estämiseksi joutumasta näiden saalistajien uhreiksi. Siksi ei ole yllättävää, että karkumatkalla olevien terveys rappeutuu sitä mukaa mitä pidempään he ovat kadulla.” – Psychology Today.
On totta, että yhä useampia huoltokeskuksia rakennetaan, jotta kodittomia lapsia voitaisiin majoittaa, ruokkia ja ohjata. Mutta karkureiden saaminen tulemaan niihin ja mahdollisuudet todella auttaa heitä onkin jo paljon hankalampaa. ”Meidän tehtävämme on juurruttaa heihin jonkin verran itsekunnioitusta ja saada heidät huolehtimaan itsestään. Ja se onkin vaikein urakka, mikä minulla on koskaan ollut”, toteaa eräs neuvonantaja. Nuoret ovat sinne tullessaan usein varuillaan ja epäluuloisia aikuisiin nähden, he ovat haavoittuneita, vihaisia tai masentuneita ja saattavat olla jopa itsemurha-aikeissa.
Voidaanko ongelmien perimmäiset syyt ratkaista? ”Ehdottomasti suurin osa karkaamistapauksista juontaa juurensa jonkinlaisista perheasioista. Pohjimmiltaan tasapainoinen ihminen ei karkaa”, toteaa Search, newjerseyläinen kadonneita koskeva rekisteri. Mikä sitten edistää onnellisuutta perheessä? Voidaanko vanhempien ja lasten välisiä siteitä lujittaa?