Oikeaan aikaan sanotut sanat
”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa”, sanotaan Sananlaskujen 25:11:ssä. Huomaavaiset sanamme ja ystävälliset tekomme voivat hellävaraisesti ohjata vanhurskaan ihmisen sydämen tielle, joka johtaa Jehovan hyväksymyksen saamiseen. Joskus joku saattaa yhä hyvillä mielin muistella jotain sellaista, mitä olemme jo vuosia sitten sanoneet tai tehneet. Vieraillessaan eräässä seurakunnassa muuan kierrosvalvoja oli vaimonsa kanssa kylässä äskettäin kasteella käyneen sisaren luona. Kierrosvalvojan vaimo lähetti pienen viestin, jolla hän halusi kiittää heille osoitetusta vieraanvaraisuudesta. Kului yli seitsemän vuotta, ja kierrosvalvojan vaimo sai seuraavanlaisen kirjeen:
”Minulla oli sellainen tunne, että minun on pakko kirjoittaa sinulle kertoakseni, millä tavoin olet auttanut minua kaikkina näinä vuosina, vaikka et itse olekaan ollut tietoinen siitä. Sinä ja Jim kävitte meillä vaatimattomalla päiväaterialla, ja lähetit minulle kauniin kiitoskortin. Se oli hyvin sydämellinen, mutta tärkeintä oli kuitenkin siinä ollut raamatunjae, sillä se kosketti sydäntäni, enkä ole koskaan unohtanut sitä. Se tapahtui vuonna 1976. Olin siihen aikaan perheessäni ainut, joka todella oli kiinnostunut totuudesta. Tutkin tyttöjeni kanssa ja koetin olla hyvä vaimo. Mutta joskus oli sellaisia aikoja, että olisin halunnut kääntää selkäni totuudelle ja vastuilleni – ihan vain irti pääsemisen halusta. Se raamatunjae, jonka olit kirjoittanut, kuitenkin kosketti aina tällöin sydäntäni, ja sanoin itselleni: ’Miten itsekäs olenkaan’, ja jatkoin entiseen tapaan.
”Kaikkina näinä kahdeksana vuotena ei mikään muu ole tehnyt minuun samanlaista vaikutusta, ja halusin kertoa sinulle siitä. Tämän raamatunjakeen lisäksi ajattelin sitä, miten ystävällistä oli, että joku jolla on niinkin paljon ohjelmaa kuin sinulla on, varasi aikaa kiittääkseen minua jostain sellaisesta, mitä minun pitäisi tehdä.
”Tosiaankin, se raamatunkohta – se oli Johanneksen 2. kirjeen 8. jae.
”Sandra”
Nykyään Sandran mies on kastettu julistaja, ja hän osallistuu vaimonsa kanssa hyvän uutisen kertomiseen. Toinen heidän kahdesta tyttärestään on vakituinen tienraivaaja, ja toinen tytär on ollut osa-aikaisena tienraivaajana siitä lähtien, kun hän jokin aika sitten päätti oppikoulunsa.
Mitä Johanneksen 2. kirjeen 8. jakeessa oikein sanotaan? Se kuuluu: ”Olkaa varuillanne, ettette kadota sitä, minkä aikaansaamiseksi olemme työskennelleet, vaan että saisitte täyden palkan.”