Onko Jumala todellinen persoona?
”JUMALAN täytyy olla olemassa”, julisti sanomalehti Daily Express vuoden 1981 elokuun 14. päivän numerossaan. Lehti kertoi siitä, miten kaksi huomattavaa tiedemiestä oli tullut kääntymykseen, alkanut uskoa Jumalaan. He olivat tulleet tähän vakaumukseen matemaattisen todennäköisyyden tietä. Todennäköisyys oli nimittäin osoittanut olemattoman pieneksi sen mahdollisuuden, että elämä olisi ilmaantunut itsestään. Mitä nämä kaksi käännynnäistä sitten tarkoittivat ”Jumalalla”? Daily Express vastaa: ”Heidän mielestään Jumala ON maailmankaikkeus.”
Jos uskot Jumalaan, niin millainen on sinun käsityksesi hänestä? Pidätkö sinäkin häntä vain jonakin epämääräisenä olentona, käsitteellisenä kaikkialla olevana voimana, ”Jonakin”, mikä on jotakin hyvin suurta? Vai pidätkö häntä määriteltävissä olevana, älyllisenä Persoonana?
Joidenkuiden on vaikea ajatella Jumalaa persoonaksi. Heistä voi jopa tuntua, että tällainen olisi hänen alentamistaan ihmisen kaltaiseksi olennoksi – samanlaiseksi kuin se lasten mielikuvissa elävä vanha mies, jolla on pitkä valkoinen parta ja joka hupulliseen viittaan pukeutuneena istuu pilvenlongalla. Tai sellaiseksi kuin Michelangelon kuuluisassa freskossa, jonka hän teki Vatikaanin Sikstiiniläiskappelin kattoon: lihaksikkaaksi, energiseksi vanhaksi mieheksi joka leijuu ilmassa.
On totta, että sana ”persoona” voi tuoda ensimmäiseksi mieleen ihmisen. Esimerkiksi Websterin suursanakirja määrittelee ”persoonan” ”ihmiseksi yksilöllisenä olentona”. Mutta sen mukaan ”persoona” voi olla myös ”olento, jolle on tunnusomaista tietoinen ajattelu, harkintakyky ja oikean ja väärän erottaminen”. (Webster’s Third New International Dictionary) On siis perusteltua ajatella Jumalasta, että hän on persoona, tarvitsematta kuvitella häntä silti ihmiseksi.
Eikö sitten ole aivan sama, ymmärretäänkö Jumala käsitteelliseksi voimaksi vai Persoonaksi? Jos Jumala on pelkästään jokin voima, ”Jokin”, eikö se merkitse sitä, että ihmisenkin elämä olisi samoin puhtaasti mekaanista? Ihminen olisi enää vain ”jokin”, pieni ratas suuressa koneistossa. Mutta jos Jumala on älyllinen Persoona, eikö se antaisi elämälle enemmän merkitystä? Se avaisi jopa mahdollisuuden päästä suhteeseen Jumalan kanssa, ei sellaiseen suhteeseen, jossa toisena osapuolena olisi ”jokin” ja toisena ”jokin toinen”, vaan suhteeseen jossa osapuolina olisi kaksi persoonaa.
Sellainen ihmisen ja Jumalan välinen suhde, jossa osapuolina todella on kaksi persoonaa, olisi varmasti mitä haluttavin. Miten sitten voidaan ylipäätään tietää, onko Jumala persoona vai ei? Ja mikäli hän on persoona, miten häneen voi saada tällaisen suhteen? Katsokaamme, mitä Raamatulla on sanottavana tästä asiasta.