”He sotivat sinua vastaan, mutta eivät voita sinua”
SUVEREENI Herra Jehova sanoi nuorelle Jeremialle, että Hän tekisi tästä ”varustetun kaupungin, rautapatsaan ja vaskimuurin” kaikkia niitä vastaan, jotka mahdollisesti yrittäisivät tuhota hänet. Meillä Jehovan todistajina on nykyään samanlainen tae Jumalaltamme. Saatanan vaikutuksesta ’he todella sotivat meitä vastaan’, mutta eivät voita meitä. ”Sillä minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra, ja pelastan sinut.” – Jeremia 1:18, 19.
Muukalaiset matkustavat Salomonsaarten syrjäkyliin henkensä uhalla, etenkin jos he tuovat mukanaan uutta uskontoa. Kaksi Jehovan todistajien erikoistienraivaajaa sai kokea tämän. Julmannäköiset kyläläiset tähtäsivät heitä jousilla ja nuolilla. Heillä oli käsky ampua! Tilanteen kiristyessä muuan iäkäs mies puuttui yhtäkkiä asiaan ja sanoi: ”Nämä ovat minun vieraitani. Älkää vahingoittako heitä.” Kyläläisten tyrmistykseksi hän vei heidät kotiinsa. Tämä mies oli kuullut Jehovan todistajista; nyt hän hankki kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, ja hänelle aloitettiin raamatuntutkistelu. Hän alkoi heti matkustaa kokouksiin. Nykyään veljet voivat todistaa vapaasti tuolla alueella kiitollisina siitä, että Jehova pelasti heidät ensimmäisellä kertaa.
Pelastus on usein tullut sen johdosta, että henkilö on tunnistettu Jehovan todistajaksi. Koska todistajat saarnaavat talosta taloon, ihmiset oppivat tietämään, keitä he ovat ja mikä on heidän asenteensa päivänpolttaviin kiistakysymyksiin. Eräässä pienessä kylässä Perussa terroristit väittivät kyläläisten pettäneen heitä. He kokosivat kylän miehet ja asettivat heidät riviin ammuttaviksi. (Samanlaisissa tilanteissa oli kokonaisia kyliä tuhottu.) Mutta tässä vaiheessa yksi terroristeista tunnisti joukosta veljen ja sanoi teloittajille: ”Tuo mies ei kuulu heihin. Tiedän hänen olevan Jehovan todistaja, eivätkä he sekaannu politiikkaan.” Veli vapautettiin. Jehova todellakin suojelee omiaan!
Kyproksen saarelta kerrotaan, että kreikkalaiskatolinen kirkko on yrittänyt hyvin aktiivisesti kaivaa maata Jehovan todistajien työn alta. Kirkko jakaa lehtisiä, joissa Jehovan todistajia syytetään monista asioista, ja koettaa estää jäseniään keskustelemasta lainkaan todistajien kanssa. Jotkut teologit ovat jopa järjestäneet käyntejä sellaisten ihmisten luokse, jotka tutkivat Jehovan todistajien kanssa, ja yrittäneet lannistaa heitä. Muuan Pafoksessa sattunut tapaus on tyypillinen. Siellä Paavali ja Barnabaskin joutuivat aikoinaan kestämään samanlaista vastustusta. (Apostolien teot 13:6–12) Eräs pappi yritti saada kolme eri henkilöä lopettamaan Raamatun tutkimisen Jehovan todistajien kanssa. He puolestaan sopivat kukin erikseen, että joku veli olisi läsnä tämän teologin kanssa käytävässä keskustelussa. Tämä johti siihen, että kaikki kolme ovat nyt aktiivisesti Jehovan todistajien yhteydessä. Tuo pappi sanoi: ’En enää koskaan keskustele Jehovan todistajien kanssa.’
Jotkut papit menivät jopa niin pitkälle, että he löivät todistajia näiden ollessa talosta-taloon-työssä eräässä kylässä. Ihmeellistä kyllä, muutamaa päivää myöhemmin kylään iski pyörremyrsky, joka tuhosi monien talojen katot. Jotkut kyläläiset sanoivat: ’Tämä on Jumalan rangaistus siitä, mitä papit tekivät Jehovan todistajille.’ Tässä kylässä vilpitönsydämiset ihmiset ottavat yhä veljemme vastaan koteihinsa. Erään kerran, kun veli oli esittämässä uusia lehtiä kiinnostuneelle, yksi niistä papeista, jotka olivat lyöneet veljiä, sattui kulkemaan ohi ja käski veljeä jättämään ’hänen laumansa’ rauhaan. Kiinnostunut sanoi papille: ’Olen jo kyllin vanha tietämään, mitä teen.’ Papit eivät siis pysty voittamaan Jehovan todistajia; heidän ponnistelunsa tuottavat päinvastaisia tuloksia, ja yhä useammat asennoituvat Jehovan puolelle.
Eräässä sodan repimässä Keski-Afrikan maassa sotilaat pysäyttivät kierrosvalvojan rutiinitarkastusta varten. Eräässä hänen mukanaan olleessa kirjeessä oli jotakin, mitä he eivät hyväksyneet, joten he veivät hänet poliisiasemalle, missä kolme sotilasta pieksi ja kidutti häntä. Vaikka häntä vastaan ei nostettu mitään syytettä eikä oikeudenkäyntiä pidetty, hänet pantiin vuodeksi vankilaan. Häntä pidettiin kuusi kuukautta täpötäydessä sellissä, jossa oli 40 muuta vankia. Koska tilaa oli hyvin vähän, heidän täytyi nukkua vuorotellen, kolme tuntia kerrallaan, ja pysyä lopun aikaa seisaallaan. Sinä aikana kun veljemme oli siellä, 137 vankia kuoli, ja veljelle annettiin tehtäväksi panna heidän ruumiinsa säkkeihin hautausta varten.
Tämä kierrosvalvoja säilytti hengellisyytensä vahvana siten, että hän käytti paljon aikaa muille vangeille todistamiseen. Hänen raporttinsa osoittavat hänen käyttäneen yli 30 tuntia kuussa saarnaamiseen; hän johti vankilassa ollessaan neljää raamatuntutkistelua. Yksi niistä, joiden kanssa hän tutki, alkoi jopa todistaa toisille. Jehova piti huolta tästä veljestä kaikkien näiden koetusten aikana, ja veli neuvookin muita: ”Jos olet vankilassa, jätä vain kaikki Jehovan käsiin. Odota häntä. Luota häneen. Älä ole liian huolissasi. Ole uskollinen.”
Eräällä Zimbabwen alueella Jehovan todistajien lapsia erotettiin koulusta, koska he eivät osallistuneet poliittisiin juhlamenoihin. Tämän lisäksi paikalliset jengit vielä polttivat lasten vanhempien talot ja tuhosivat heidän satonsa. Todistajaperheiden oli paettava henkensä edestä ja jätettävä karjansa ja muu omaisuutensa. Asia esitettiin kuitenkin korkeammille hallituksen viranomaisille, jotka huolehtivat ystävällisesti siitä, että perheet saattoivat palata koteihinsa. Heidän karjansa palautettiin, ja hallitus on ryhtynyt toimiin veljien menetysten hyvittämiseksi. Jehovan todistajat arvostavat todella sitä, että ”esivallat” osoittavat näin olevansa ’Jumalan palvelijoita heidän hyväkseen’. (Roomalaisille 13:1–4) Kaiken tämän ansiosta annettiin hyvä todistus, ja paikalliset asukkaat ovat nyt hyvin kiinnostuneita Valtakunnan sanomasta. Yksi veljistä sanoikin: ’Me tiedämme, että Jehova voi kääntää sellaiset tilanteet todistukseksi omalle nimelleen.’
Viime palvelusvuosi osoitti Jehovan siunaavan Malawissa tehtävää työtä. Ainoastaan niillä alueilla, joilla paikalliset kyläläiset hautovat mielessään vihaa, on todistajia ahdisteltu. Seuraava raportti vahvistaa tämän: ”Tilanne on rauhallinen kentän monissa osissa. Mutta eräässä seurakunnassa nuorisoliigat kohtelivat pahoin kahta todistajaperhettä. Toisen perheen päätä piestiin niin ankarasti, että hän oli tajuttomana neljä tuntia. Sen jälkeen hänet vietiin poliisiasemalle, jossa myös päivystävä poliisi jatkoi hänen ja muiden hänen kanssaan tuotujen lyömistä. Myöhemmin kuitenkin päivystämään tuli toinen poliisi, joka oli ystävällinen. Hän vapautti veljet ja lähetti heidät takaisin kotiin, ja he kiittivät Jehovaa tästä odottamattomasta vapautuksesta. Myöhemmin saatiin selville, että tämän välikohtauksen syynä oli läheisten sukulaisten vihamielisyys. Tänä vuonna meillä oli muistonvietossa läsnä rohkaisevan paljon, yhteensä 23 476 henkeä. Tämä osoittaa, että täällä Malawissa on vielä lampaankaltaisia ihmisiä, joita täytyy auttaa tulemaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi.”
Eräästä Itä-Euroopan maasta lähetettiin seuraavanlainen arvostuksen ilmaus: ”Olemme kiitollisia siitä läheisestä yhteydestä hallintoelimeen, jota saamme tuntea kaikkien Jehovan maallisen järjestön kanavien kautta. Sen avulla me voimme nähdä, miten taivaallinen Isämme kokoaa nykyään Poikansa ja kaikkien enkeleiden välityksellä lampaitaan ja miten meillä voi olla pieni osa siinä. Mikä etu se onkaan! Isämme on siunannut ponnistelujamme kasvulla. Joitakin tämän siunauksen tuloksia: kenttäpalvelukseen on käytetty enemmän aikaa, yhä useammat osa-ajan tienraivaajat saarnaavat innokkaasti hyvää uutista ja kentällä on lainattu tai levitetty kaikkien aikojen suurin määrä sidottuja kirjoja.”
Nykyinen riemuvuoden pasuna on soinut äänekkäästi ja selvästi. Edellisten sivujen raporttitaulukko osoittaa, miten Jehovan todistajat vastaavat tuohon kutsuun kaikkialla maailmassa.