Rauhan ja turvallisuuden tarve
”Sodankäynnistä on 1900-luvulla tullut tasaisesti kaikissa suhteissa yhä raaempaa, tuhoisampaa ja alhaisempaa. – – Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetut pommit lopettivat yhden sodan. Ne tekivät myös täysin selväksi, että me emme saa koskaan aloittaa uutta sotaa. Tämä on läksy, joka kaikkien ihmisten ja johtajien täytyy oppia, ja uskon että kun he oppivat sen, he keksivät keinon pysyvän rauhan aikaansaamiseksi. Muuta vaihtoehtoa ei ole.” – Henry L. Stimson, ”Päätös käyttää atomipommia”, Harper’s, helmikuu 1947.
YHDYSVALTAIN sotaministerinä vuosina 1940–1945 toiminut Stimson lausui nämä sanat vain vuoden Yhdistyneiden Kansakuntien perustamisen jälkeen. Mutta onko ihminen näiden lähes 40 vuoden kuluessa oppinut tuon ”läksyn”? Onko Yhdistyneet Kansakunnat saanut aikaan sen, että on mahdollista nauttia elämästä ”pysyvän rauhan” vallitessa? Ajattelehan, miten kalliin hinnan ihmiskunta on maksanut sodista ja sotavalmisteluista yksistään toisen maailmansodan jälkeen.
IHMISHENKIEN MENETYKSET: Kuinka paljon sodat ovat vaatineet ihmishenkiä toisen maailmansodan jälkeen huolimatta Yhdistyneiden Kansakuntien ponnisteluista rauhan aikaansaamiseksi? ”Toisen maailmansodan jälkeen on käyty 105 merkittävää sotaa ([joissa arvioidaan] kuolleen vuosittain vähintään 1 000 henkeä) 66 eri maassa tai alueella. – – Vuodesta 1945 lähtien käydyt sodat ovat vaatineet 16 miljoonaa kuolonuhria, joista paljon useammat olivat siviilejä kuin sotilaita. (Luku on epätäydellinen, etenkin siviilien osalta; useimmissa sodissa ei laadita virallisia luetteloita.)” – Ruth Sivard, World Military and Social Expenditures 1983 (Maailman sotilas- ja sosiaalimenot 1983).
Rauha ja turvallisuus ovat itse asiassa luisumassa yhä kauemmaksi – sotien esiintymistiheys kasvaa koko ajan. Sivard selittää: ”1950-luvulla käytiin keskimäärin 9 [sotaa] vuodessa, 60-luvulla 11 vuodessa ja 70-luvulla – – 14 vuodessa.”
PSYKOLOGINEN HINTA: Hiroshiman pommin pudottamisesta lähtien ihmiset ovat eläneet ydinsodan pelossa. Vuonna 1945 maailmassa oli vain muutamia ydinaseita, mutta vuonna 1983 niitä oli jo kaikkialla maailmassa, yhteensä yli 50 000. Ja niitä tuotetaan yhä lisää! Sekä ydinaseiden että niitä omistavien valtioiden määrän lisääntyessä kasvaa luonnollisesti myös ydinsodan vaara. Millaisia psykologisia vaikutuksia ydinsodan pelossa elämisellä sitten on?
Kirja Preparing for Nuclear War – The Psychological Effects (Ydinsotaan valmistautumisen psykologiset vaikutukset) vastaa: ”Se, miten ydinaseiden varjossa eläminen vaikuttaa lasten ja aikuisten toiveisiin ja käytökseen, kaipaa pikaisesti lisätutkimusta – –. Siitä saattaa koitua suunnattomat, jatkuvasti kohoavat kustannukset yhteiskunnalle korkojen kera, kun sukupolvet kasvavat täysi-ikäisiksi. Miten käy lapsen unelmien?”
Turvallisen tulevaisuuden puute vahingoittaa erityisesti nuoria. 10–12-vuotiaiden australialaisten koululaisten keskuudessa hiljattain tehdyssä tutkimuksessa tuli ilmi seuraavanlaisia ajatuksia: ”Luulen, että kun kasvaa aikuiseksi, syttyy sota ja jokainen Australiassa asuva kuolee.” ”Maasta tulee rauniokasa – kuolleita on kaikkialla ja USA räjäytetään pois maan pinnalta.” Yli 70 prosenttia lapsista ”mainitsi ydinsodan todennäköisenä mahdollisuutena”. Yhteiskuntatutkijat pelkäävät, että turvallisen tulevaisuuden puuttuminen voi olla osittain syynä monien nuorten haluun elää päivä kerrallaan ja tehdä oman päänsä mukaan, mikä usein johtaa pelkkään nautinnon tavoitteluun.
TALOUDELLISET KUSTANNUKSET: Ennen 1930-luvun puoliväliä maailma käytti sotilasmenoihin noin 4,5 miljardia dollaria eli noin 27 miljardia markkaa vuodessa. Mutta vuonna 1982 nuo menot olivat jo nousseet 660 miljardiin dollariin eli lähes 4 000 miljardiin markkaan. Ja kuten tunnettua, ne ovat nousseet kaiken aikaa. Julkaisu World Military and Social Expenditures 1983 auttaa panemaan nuo menot oikeisiin mittasuhteisiin selittäessään: ”Joka minuutti kuolee 30 lasta ruoan ja huokeiden rokotteiden puutteeseen, ja joka minuutti maailman sotilasbudjetti nielee 1,3 miljoonaa dollaria [n. 7,8 miljoonaa markkaa] maailman varoista.” (Kursivointi meidän.) Kuluneen kahden vuoden aikana tuo summa on jo noussut 2 miljoonaan dollariin eli lähes 12 miljoonaan markkaan.
Kun ajatellaan sitä kallista hintaa, jonka ihminen on maksanut sodasta ja sotavalmiudesta, yksi asia on varma: ihminen ei ole omin neuvoin keksinyt ”keinoa pysyvän rauhan aikaansaamiseksi”. Kysyhän kuitenkin itseltäsi: Onko mitään keinoa saada aikaan maailmanlaajuinen rauha ja turvallisuus meidän elinaikanamme? Mistä lähteestä se voi tulla? Tulisiko meidän luottaa Yhdistyneisiin Kansakuntiin? Jos vastaus on kielteinen, niin miten rauha ja turvallisuus sitten saavutetaan?