Uskonto – yhdistävä voimako?

ONKO uskonto ollut yhdistävä voima maailmassa? Vai onko se pikemminkin ollut kuolemaan ja tuhoon johtava voima? Vastaukseksi meidän on sanottava, että maailma on nähnyt vuosisadan täynnä taisteluja, jotka kansallismielisyys on sytyttänyt mutta joita uskonto on lietsonut. Vuodesta 1909 lähtien ainakin 14 suurta maailmanselkkausta on johtunut uskonnollisista syistä. Ernest Lefever, Washingtonissa (D.C.) sijaitsevan Ethics and Public Policy Center -järjestön puheenjohtaja, sanoo: ”Muinaisista ajoista aina nykypäiviin saakka on käyty vain hyvin harvoja sotia, joissa uskonnolla ei ole ollut kerrassaan mitään osuutta.”

Teoriassa uskonnon tulisi kuitenkin kyetä säilyttämään rauha maailmassa. Usealle lehdelle kirjoittava kolumnisti Mike Royko sanoo: ”Jos sotilaat kieltäytyisivät tappamasta jotakuta vain sen vuoksi, että hän kuuluu samaan uskontoon kuin he, niin sotaa olisi [hyvin] vaikea saada syttymään.” Huomautettuaan sitten, kuinka samaan ei-kristilliseen uskoon kuuluvat ovat ”innokkaasti teurastaneet toisiaan kymmenin tuhansin”, hän sanoo: ”Eivät kristitytkään ole koskaan olleet turhan kainoja sotimaan toisia kristittyjä vastaan. Jos he olisivat olleet, useimmat Euroopan tuhoisimmista sodista olisivat jääneet käymättä.”

Onko siis ihme, että monet ihmiset eivät halua olla missään tekemisissä minkään sellaisen kanssa, mikä haiskahtaakaan uskonnolta? Sotaisat uskonnon harjoittajat, jotka eivät joko ole välittäneet Jumalan sanasta, Pyhästä Raamatusta, tai ovat vääristäneet sen merkityksen sopimaan omiin itsekkäisiin etuihinsa, ovat toistuvasti tahranneet historian lehdet verellä.

Raamatun viitoittama elämäntapa, jos sitä oikein noudatetaan, ei kuitenkaan johda selkkauksiin vaan ainoastaan rauhaan ja ykseyteen. (Sananlaskut 3:1–6) Jeesus kehotti seuraajiaan ’rakastamaan jatkuvasti vihollisiaan ja tekemään alati hyvää heitä vihaaville’. (Luukas 6:27) Jeesus osoitti myös aitojen seuraajiensa tunnusmerkin sanoessaan: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” – Johannes 13:35.