Lukijain kysymyksiä
■ Miten meidän tulisi suhtautua yhdyskunnassamme herääviin kiistakysymyksiin tai sellaisiin yhteiskunnallisiin asioihin kuin esimerkiksi ympäristönsuojeluun, ottaen huomioon Jeesuksen sanat, joiden mukaan kristittyjen ei tule olla ”osa maailmasta”?
Kristityt eivät suhtaudu välinpitämättömästi ihmisiä yleisesti koskeviin paikallisiin asioihin, eivät edes sellaisiin asioihin kuin saastumiseen tai ympäristönsuojeluun. Mutta ratkaistessaan sitä, missä määrin he ottavat kantaa niihin, heidän tulee ottaa huomioon Raamattu ja ensisijaiset velvollisuutensa Jumalaa kohtaan.
Jehova kiinnittää sopivasti huomiota ihmisten yleiseen turvallisuuteen ja terveyteen, kuten voimme nähdä hänen muinaiselle Israelille antamistaan laeista. Hän kehotti mm. pitämään kurissa vaaralliset kotieläimet, peittämään avoimet kaivot ja rakentamaan talojen katoille kaiteet, jottei kukaan putoaisi vahingossa ja jotta alapuolella voisi liikkua turvallisesti. (2. Mooseksen kirja 21:28–34; 5. Mooseksen kirja 22:8) Hänen kiinnostustaan kansan terveyttä kohtaan ilmaisivat selvästi lait, jotka koskivat karanteenia ja ulosteiden hävittämistä, jotka olisivat voineet saastuttaa veden ja levittää tauteja. (3. Mooseksen kirja 13:1–59; 5. Mooseksen kirja 23:9–14) Saastumisesta sekä ympäristöstä ja sen suojelemisesta Jumalan sana kertoo, että Jumala ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan”. – Ilmestys 11:18.
On kuitenkin huomattavaa, ettei Jumala käskenyt palvelijoittensa – ei israelilaisten eikä kristittyjen – käännyttää toisia näissä asioissa. Juutalaisten ei käsketty kampanjoida heitä ympäröivien kansojen keskuudessa niiden hygienian tai terveydenhoito- tai rakennussäädösten parantamiseksi. Mikään ei myöskään todista heidän (tai myöhemmin kristittyjen) ajaneen sellaisia asioita asuessaan muissa maissa. Sitä paitsi Jumala sanoi, että HÄN ryhtyisi toimenpiteisiin niitä vastaan, jotka turmelevat maan; hän ei osoittanut, että ’hänen orjiensa, profeettojen ja pyhien ja hänen nimeänsä pelkäävien, pienten ja suurten’, tulisi olla kiinnostuneita ensi sijassa tällaisista asioista. – Ilmestys 11:18.
On selvää, että kristityt tietävät nykyään olevan monia sellaisia seikkoja, jotka voisivat parantaa heidän ja heidän ympäristössään asuvien ihmisten nykyistä elämää. He eivät suhtaudu tunteettomasti ihmisten tarpeisiin, vaan pikemminkin arvostavat ja kehittävät ”ihmisystävällisyyttä”. (Vrt. Apostolien teot 28:2, 7–9; Markus 7:24–30.) Tämä saattaa vaikuttaa heidän suhtautumiseensa silloin, kun yhdyskunnassa herää kysymyksiä joidenkin uudistusten tekemisestä. Jonkin alueen asukkaita saatetaan esimerkiksi pyytää esittämään mielipiteensä siitä, tarvitaanko lisää katuvaloja tai kilpiä, uusia kouluja tai parempaa vesi- ja viemärijärjestelmää. Yleensä siitä, että kristitty ilmaisee mielipiteensä sellaisista uudistuksista, ei koidu mitään vahinkoa. Hän saattaisi jopa tuntea voivansa allekirjoittaa anomuksen, jossa sellaista uudistusta pyydetään.
Kristittyjen ei tulisi kuitenkaan jättää huomioon ottamatta sitä tosiasiaa, että suurista yhdyskuntaan vaikuttavista asioista tulee usein poliittisia kiistakysymyksiä. Ryhmät alkavat turvautua poliittisiin keinoihin saadakseen aikaan muutokset, joiden he vilpittömästi ajattelevat olevan parhaita. Tai joku poliitikko (tai poliittinen ehdokas) ryhtyy ajamaan jotakin asiaa. Sitten yksilöt ryhmittyvät poliittisten suuntausten mukaisesti tai liittoutuvat ”tämän asiainjärjestelmän hallitsijoiden” kanssa, ”jotka tulevat olemattomiksi”. (1. Korinttolaisille 2:6, 8; Ilmestys 19:17, 18) Jos joku kristillisen seurakunnan jäsen lähtisi tälle tielle, häneen eivät ehkä ennen pitkää enää soveltuisikaan Jeesuksen sanat: ”Jos olisitte osa maailmasta, niin maailma olisi mieltynyt omaansa. Mutta koska ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, tämän vuoksi maailma teitä vihaa.” Kristus esitti uskollisista opetuslapsistaan seuraavat ytimekkäät sanat: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” – Johannes 15:19; 17:16.
On olemassa joitakin asioita, joista asuinseudullamme ei ehkä ole vielä tullut poliittisia kysymyksiä tai joita tuon alueen asukkaat ajavat käyttämättä poliittisia keinoja. Saastumisen hillitseminen sekä vesien, mineraalivarojen ja erämaiden suojelu voisivat olla sellaisia asioita. Joku saattaa nähdä näissä hankkeissa hyviä piirteitä ja ajatella, että Jumalakin näkee. Meidän ei tule kuitenkaan unohtaa sitä, mihin työhön Jehova on käskenyt kristittyjen keskittyä: sen Valtakunnan hyvän uutisen levittämiseen, joka tuo ikuisia siunauksia miljoonille ihmisille joka puolelle maailmaa. (Matteus 24:14; 28:19, 20) Tämän työn tekeminen suojelee meitä joutumasta monien muiden tavoin siinä määrin tunteittemme valtaan, että yrittäisimme käännyttää toisia omaksumaan yhteiskunnallisia kysymyksiä koskevan näkemyksemme.
Tosiasia on, että sellaisista ihmisten ponnisteluista ei voi olla niin laajakantoista ja pysyvää hyötyä kuin voi olla ihmisten auttamisesta kehittämään jumalista antaumusta, josta ”on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen”. (1. Timoteukselle 4:8) Vaikka siis ajattelisimme tätä asiaa vain hyötynäkökohtien kannalta, ymmärrämme, että voimme tehdä eniten hyvää auttamalla ihmisiä tulemaan tosi kristityiksi. Se voi auttaa heitä välttämään terveydelle vahingollisia tapoja. Voimme auttaa heitä soveltamaan Raamatun periaatteita elämäänsä, niin että he ovat suuremmaksi hyödyksi yhdyskunnalleen. Mutta ponnistelumme saavat aikaan vieläkin suurempia siunauksia, koska he voivat siten saada ”lujan otteen todelliseen elämään”. (1. Timoteukselle 6:19) Heidän saamansa hyöty on paljon varmempi kuin paikallisista tai yhteiskunnan hankkeista mahdollisesti saatava hyöty. Ja kun me kristittyinä varomme kääntämästä huomiotamme pois siitä työstä, jonka Jumala on antanut tehtäväksemme, me osoitamme tottelevaisuutta Jehovaa kohtaan, ’jolle jokainen suku on kiitollisuudenvelassa nimestään’, terveydestään ja tulevaisuudenodotteistaan. – Efesolaisille 3:15.
■ Mitä Paavalin seuraavat 1. Korinttolaiskirjeen 14:36:ssa olevat sanat tarkoittavat: ”Teiltäkö Jumalan sana tuli, vai saapuiko se ainoastaan teille saakka?”
Apostoli Paavali yritti ennen kaikkea auttaa korinttolaisia ymmärtämään, ettei heidän tulisi ottaa seurakunnassaan käyttöön uusia menettelytapoja. Siitä mitä Paavali kirjoitti aikaisemmin, voimme huomata, että tämä neuvo oli varsin sopiva.
Jumala antoi kristillisyyden alkuaikoina hengen ihmelahjoja, esimerkiksi profetoimisen ja kielillä puhumisen lahjat. (1. Korinttolaisille 12:4–11) Joillakuilla Korintossa oli sellaisia lahjoja, mutta he käyttivät niitä epäjärjestystä aiheuttavalla tavalla. He esimerkiksi puhuivat kielillä, vaikkei läsnä ollut ketään, jolla olisi ollut tulkitsemisen ihmelahja. Paavali kysyi: ”Miten – – tavallisen ihmisen paikalla istuva sanoo ’aamen’ – –, koska hän ei tiedä mitä sanot?” Läsnä olleet ei-uskovat saattoivat jopa pitää kielillä puhuvia hulluina. – 1. Korinttolaisille 14:13–16, 22, 23.
Myös se, että monet puhuivat samaan aikaan, aiheutti sekaannusta. Paavali kehotti: ”Jos joku puhuu jollakin kielellä, rajoittukoon se kahteen tai enintään kolmeen ja tapahtukoon vuorotellen.” Samoin profetoimisen hengen saaneiden ei annettu profetoida rajoituksitta, vaan heidän tuli profetoida ”yksitellen”. Tämä oli sopusoinnussa sen kanssa, että Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. – 1. Korinttolaisille 14:27–33.
Kokouksissa äänensä korottaneet naiset näyttävät myös aiheuttaneen ongelman. Se ei ole voinut johtua vain siitä, että he vastasivat johonkin kysymykseen tai kertoivat jonkin kokemuksen. Ilmeisesti jotkut naiset yrittivät toimia opettajina ja väittelivät veljien kanssa kokouksissa. Se ei ollut sopusoinnussa johtoasemaa koskevan periaatteen kanssa. – 1. Korinttolaisille 14:34, 35.
Siksi Paavali kirjoitti: ”Mitä? Teiltäkö Jumalan sana tuli, vai saapuiko se ainoastaan teille saakka?” (1. Korinttolaisille 14:36) Hän kehotti siis korinttolaisia muistamaan, ettei heidän seurakuntansa ollut suinkaan ensimmäinen ja ettei ”Jumalan sanaa” ollut julistettu ainoastaan heille. Heidän oli siksi väärin noudattaa kaikkien muiden seurakuntien menettelytavoista täysin poikkeavia menettelytapoja. Heillä ei ollut oikeutta tehdä uudistuksia, jotka olivat kristilliselle seurakunnalle vieraita ja rauhaa ja johtoasemaa koskevien periaatteiden vastaisia.