Lukijain kysymyksiä

◼ Miten viisasta on antaa lapsen asua maailmallisten sukulaisten kanssa vain siksi, että nämä voivat tarjota hänelle aineellisia etuja?

Raamattu osoittaa, että vanhemmilla on etu ja velvollisuus huolehtia lapsistaan, mihin sisältyy tarvittavan hengellisen huolenpidon antaminen. Kristityn aviomiehen ja vaimon on lyhytnäköistä jättää tämä Jumalan antama tehtävä täyttämättä vain sen vuoksi, että lapsi saattaisi saada aineellista hyötyä asuessaan sukulaisen luona, joka ei ole kristitty.

Joissakin maissa on hyvin yleistä lähettää lapsi sukulaisten luokse pitkäksi aikaa. Näin käy usein syrjäseuduilla, joissa on rajalliset koulutusmahdollisuudet. Vanhemmat lähettävät lapsen sukulaisten luokse kaupunkiin (tai sisäoppilaitokseen), jotta hän saisi parempaa koulutusta tai saisi nauttia nykyaikaisemmasta elämäntyylistä. Tavallisesti lapsen odotetaan tekevän taloustöitä tai maksavan jollain muulla tavalla sukulaisille siitä, että he ovat ottaneet hänet kotiinsa.

Tästä järjestelystä uskotaan koituvan aineellista hyötyä, mutta se ei ehkä ole niin suuri kuin miltä näyttää. Kokemus on usein osoittanut, että lapsi kärsii siitä, että hänet riistetään tutusta ympäristöstä ja pakotetaan asumaan sukulaistensa kodissa erossa vanhemmistaan. Usein lasta ei kohdella uudessa kodissa tasa-arvoisena muitten lasten kanssa, vaan häntä pidetään ikään kuin palvelijana ja häntä syrjitään. Kuten on ajateltavissakin, nuori turhautuu ja pahoittaa mielensä, kun hän tuntee, että häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti joko aiheellisesti tai syyttömästi. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 27:30–41.) Tästä koituva tunneperäinen hämmennys ja onnettomuus voi vaikeuttaa hänen oppimistaan, vaikka hän kävisikin hyvää koulua. Onko hän sitten todella hyötynyt? Nuorisorikollisuus johtuu myös usein siitä, että lapsi ei enää saa säännöllisesti kuritusta rakastavilta vanhemmiltaan.

Jumalan sanan neuvot auttavat välttämään tällaisia surullisia seurauksia. Raamattu kehottaa pohjimmaltaan vanhempia pitämään huolta omista lapsistaan. Jehova Jumala on tietenkin ottanut huomioon sen, että saattaisi syntyä äärimmäisiä tilanteita, jolloin joidenkin muiden kuin lapsen vanhempien täytyisi pitää huolta lapsesta.a Sen vuoksi hän neuvoi palvelijoitaan auttamaan isättömiä lapsia ja niitä, jotka olivat joutuneet orvoiksi vanhempien kuoltua. (5. Mooseksen kirja 14:28, 29; 16:9–14; 24:17–21; 26:12, 13; Psalmit 10:14; Jaakob 1:27) Raamatussa korostetaan kuitenkin ennen kaikkea sitä, että vanhempien täytyy huolehtia omien lastensa aineellisista, hengellisistä ja tunneperäisistä tarpeista. – Vrt. 1. Timoteukselle 5:8.

Jumala esitti vanhemmille seuraavan sanojaan koskevan neuvon: ”Opettakaa ne lapsillenne, niin että puhut niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 11:18, 19) Voivatko vanhemmat toimia näin, jos he ovat vapaaehtoisesti lähettäneet lapsensa pois maailmallisten sukulaisten luokse pitkäksi aikaa? Eivät, sillä vanhempien täytyy olla lastensa kanssa voidakseen oikaista heitä säännöllisesti ja opettaakseen heitä sekä voidakseen tarjota heille sellaisen rakkaudellisen ympäristön, jota nuoret tarvitsevat kipeästi. (Efesolaisille 6:4; Sananlaskut 6:20) Kristityn lapsen pysyvää (jopa ikuista) hyvinvointia ei siis selvästikään edistä se, että hänet lähetetään asumaan maailmallisten sukulaisten luokse maallisen koulutuksen vuoksi omassa kodissa saatavan hengellisen opetuksen kustannuksella. Kristityt kaikkialla maailmassa tietävät, että lapsen kasvattaminen Jehovan palvelijaksi tässä asiainjärjestelmässä on vaikea tehtävä, joka vaatii jatkuvaa vanhemmilta tulevaa ohjausta. Onnistumisen mahdollisuudet vähenevät varmasti, jos lapsi riistetään kristitystä kodista vain aineellisten etujen vuoksi.

Ajattelehan tässä suhteessa esimerkiksi Jeesusta, joka kasvatettiin Galileassa sijainneessa syrjäisessä Nasaretin kaupungissa. Joosef ja Maria tottelivat Jumalaa ja pitivät Jeesuksen luonaan Nasaretissa, missä hän ’edistyi viisaudessa ja ruumiillisessa kasvussa ja suosiossa Jumalan ja ihmisten edessä’. – Luukas 2:41–52.

Nykyinen asiainjärjestelmä korostaa koulutuksen ja taloudellisen menestyksen tärkeyttä. Maailmallisten vanhempien kuullaan sanovan esimerkiksi: ’En halua lapsestani roskakuskia.’ Tällainen suhtautuminen koulutukseen ja aineellisiin etuihin saattaa vaikuttaa myös kristittyihin vanhempiin. Mutta vanhemmat, jotka luottavat Jehovan viisauteen, pitävät tärkeimpänä sitä, että heidän lapsensa laskevat ”hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta he saisivat lujan otteen todelliseen elämään”. – 1. Timoteukselle 6:9, 19.

◼ Miksi läsnäolijoita toisinaan pyydetään seisomaan laulun ja rukouksen ajaksi kristillisissä kokouksissa ja konventeissa?

Laulu ja rukous ovat kauan olleet osa tosi palvontaa. (1. Aikakirja 16:7–9; Matteus 26:26–30; Jaakob 5:13, 14) Ne ovat siten tavanmukainen ja tärkeä osa palvontaa Jehovan todistajien seurakunnankokouksissa ja konventeissa.

Monet laulut ovat Jumalalle osoitettujen rukouksien tai ylistysten muodossa. Kun suuri ihmisjoukko yhdessä seisoo laulun ja rukouksen aikana, niin sen voidaan katsoa osoittavan kunnioitusta tullessaan Jumalan eteen kiittämään. – 1. Kuningasten kirja 8:14, 22, 23.

Tulisi kuitenkin ymmärtää, että Raamattu osoittaa Jumalan rukoilemisen tai ylistysten laulamisen hänelle olevan mahdollista missä asennossa tahansa. (Vrt. Luukas 22:39–41; Apostolien teot 16:24, 25.) Tässä suhteessa ei siis ole mitään sääntöjä. Jos jonkun terveydentilansa tai muiden seikkojen vuoksi on parempi istua seurakunnan laulun ja rukouksen aikana, niin se ei ole väärin. Usein kristityt istuvat rukoillessaan pienemmissä seurakunnan kirjantutkisteluissa, Raamatun kotitutkisteluissa ja ateria-aikoina.

[Alaviitteet]