Lisää Dunwoodyn valtakunnansalista
ATLANTAN kaupunki oli todella hyvässä yhteistyössä. Ylitarkastaja Gardner sai tietää aikataulustamme, mutta hänen rakennustarkastuksia suorittavat alaisensa eivät työskentele lauantaisin eivätkä sunnuntaisin. Sen vuoksi hän antoi ammattitaitoisten todistajien ottaa vastuun tarkastuksista. Lisäksi laillistettu arkkitehti kävi silloin tällöin työmaalla viikonlopun aikana ja pani merkille, että rakennus ylitti piirikunnan rakennusmääräysten mukaiset vaatimukset.
Televisioverkon kolmen aseman filmausryhmät olivat rakennuspaikalla. Työ teki syvän vaikutuksen erääseen uutistoimittajaan, ja hän jäi vielä pitkäksi aikaa filmausryhmänsä lähdettyä ja päätti 23. päivää käsitelleen ohjelmansa sanoen: ”Veljet ja sisaret palaavat huomenna, ja niin palaamme mekin.”
24. päivän aamuna eräs todistaja oli ovelta-ovelle-työssä yli 150 kilometrin päässä Dunwoodysta. Kuudella eri ovella hänelle sanottiin: ”Te olette siis niitä, joiden kerrottiin televisiossa rakentavan Atlantassa valtakunnansalin vain kahdessa päivässä.”
Eräällä Atlantassa asuvalla liikemiehellä oli tuona viikonloppuna kotonaan vieraita. Aikaisin lauantaiaamuna he menivät rakennuspaikan ohi ja näkivät seiniä pystytettävän. He hämmästelivät toimintaa ja tulivat takaisin kahden tunnin välein sinä päivänä ja seuraavana päivänä katsomaan, miten työ edistyi. Myöhemmin tämä liikemies puhui asiasta Filippiineillä, Meksikossa ja monissa länsimaissa.
23. päivänä Dekalbin piirikunnan poliisiasemalla erästä poliisia pyydettiin valvomaan liikennettä valtakunnansalin lähellä. Hänen esimiehensä selitti, että siellä rakennettiin kirkkoa, mutta poliisi väitti, ettei tuolla alueella ollut kirkkoa rakenteilla. Hän lähti paikalle, mutta väitti yhä esimiehensä olevan väärässä. Saapuessaan paikalle hän pysähtyi keskelle tietä tukkien liikenteen ja huudahti: ”En usko tätä! Se ei ollut tuossa eilen!”
Eräs todistaja työskentelee tarjoilijana Perimeter Marriott -hotellissa Atlantassa. Ravintolan johtaja söi päivällistä vierailulla olleiden vanhempiensa kanssa, ja hän pyysi todistajaa kertomaan heille kirkosta, joka rakennettiin kahdessa päivässä. Hänen isänsä vastusti: ”Se ei ole mahdollista! Olen ollut rakennusalalla vuosia, ja tiedän, että se ei ole mahdollista!” Hän kysyi sitten: ”Mihin uskontoon te kuulutte?” Kun tarjoilija sanoi olevansa Jehovan todistaja, niin mies sanoi: ”Heiltä se onnistuisi!” Hän oli ollut erään salin johtajana, jota todistajat olivat käyttäneet konventtipaikkanaan, ja oli nähnyt heidän työskentelevän yhdessä. ”Mikään muu uskonto ei pystyisi siihen”, hän sanoi, ”mutta Jehovan todistajilta se onnistuisi.”
Ihmiset ajelivat autoillaan rakennuspaikan ohi noiden kahden päivän aikana ja seurasivat työn edistymistä. Monet pistäytyivät työmaalla. Joskus paikalla oli jopa 800 uteliasta naapuria ja ohikulkijaa. Jotkut heistä söivät työntekijöiden kanssa. Keittiö tarjosi kolmetuhattaviisisataa ilmaista ateriaa noiden kahden päivän aikana.
Muutaman päivän kuluttua salin rakentamisen jälkeen muuan myyntimies kävi erään todistajan luona. Hän oli kuullut salista televisiouutisissa, ja se oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen. Se toi hänen mieleensä ”muurahaiskeon muurahaiset”. Hänen perheensä oli uskonnollinen, mutta hän itse oli pettynyt uskontoon. Hän sanoi sitten: ”Jos jokin uskonnollinen ryhmä pystyy työskentelemään yhdessä niin tehokkaasti ja valmistaa rakennuksen yhdessä viikonlopussa, heillä täytyy olla jotakin, mitä mikään muu uskonto ei tarjoa.” Myöhemmin hän tuli toverinsa kanssa kokoukseen valtakunnansaliin.
Eräs isä järkyttyi kovasti, kun hänen tyttärestään tuli Jehovan todistaja, eikä isä kuunnellut tyttärensä selityksiä lainkaan. Mutta nyt hän keskustelee hyvin innokkaasti Dunwoodyn valtakunnansalin rakentamisesta ja sanoi tyttärelleen: ”Olen ylpeä siitä, että sinäkin olit siellä mukana.”