Muita ”Uuden maailman käännöksen” piirteitä

On monia muitakin piirteitä, jotka suosittelevat Uuden maailman käännöstä Raamattua rakastaville. Heprealaisten ja kreikkalaisten verbien mukaisesti se esimerkiksi tekee johdonmukaisesti eron yksityisen teon ja toistetun, jatkuvan teon välillä. Kirkkoraamatun kaltaiset käännökset, jotka eivät välitä tällaisista eroista, saavat apostoli Johanneksen puhumaan itseään vastaan. Kuinka niin? Koska Johanneksen 1. kirjeen 2:1:ssä hän sanoo: ”Jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä.” Mutta Johanneksen 1. kirjeen 3:6:sta luemme: ”Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä.” Sen sijaan Uuden maailman käännös selvittää tämän kaiken, sillä Johanneksen 1. kirjeen 2:1:ssä se sanoo: ”Jos joku tekeekin synnin, niin meillä on auttaja Isän luona.” Johanneksen 1. kirjeen 3:6:ssa taas sanotaan: ”Kukaan hänen yhteydessään pysyvä ei harjoita syntiä.”

Samoin Luukkaan 11:5–10:ssä Jeesus käyttää kuvausta selvittääkseen rukouksessa kestämisen tärkeyttä. Niinpä hän ei vain sano, että jos me ”pyydämme”, ”etsimme” ja ”kolkutamme”, niin Jumala vastaa meille, vaan hän sanoo: ”Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan; etsikää herkeämättä. niin te löydätte; kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan.” Tästä käy siis ilmi jatkuva tekeminen.