Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • w81 1/12 s. 3-4
  • Kun onnettomuus kohtaa

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Kun onnettomuus kohtaa
  • Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1981
  • Samankaltaista aineistoa
  • Jeesus poistaa lesken surun
    Suurin ihminen joka koskaan on elänyt
  • Jeesus poistaa lesken surun
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1986
  • Kun tragedia kohtaa
    Herätkää! 2014
  • Jeesus herättää eloon lesken pojan
    Jeesus – tie, totuus ja elämä
Katso lisää
Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1981
w81 1/12 s. 3-4

Kun onnettomuus kohtaa

PERHEELLÄ ei näyttänyt olevan paljon aineellista omaisuutta. Sillä oli kuitenkin paljon kiitollisuuden aihetta. Sen maa oli hedelmällistä, ilmasto oli miellyttävän lämmin suurimman osan vuotta, ja perhe asui ihanteellisessa paikassa.

Nainin kaupunki, jossa se asui, sijaitsi kauniilla paikalla Esdrelonin hedelmällisellä tasangolla Mooren kukkulan luoteisrinteellä. Perhe saattoi katsella kodistaan vain muutaman kilometrin päässä vihreän laakson toisella puolella olevia Galilean kauniita metsän peittämiä kukkuloita. Ja taustalla näkyivät Hermonin vuoren ja Libanonin vuorten lumen peittämät huiput. Kuinka miellyttävää heidän kolmen – miehen, hänen vaimonsa ja heidän poikansa – olikaan istua yhdessä päivän päättyessä talon katolla katselemassa maisemaa!

Sitten eräänä päivänä kohtasi onnettomuus – mies kuoli. Mikä katkera kokemus! Nyt ei enää olisi noita rauhallisia yhteisiä iltoja. Nainen sai kuitenkin lohtua siitä, että hänellä oli vielä poika. Hänen toiveensa, halunsa ja pyrkimyksensä keskittyivät hänen poikansa tulevaisuuteen. Tällä tavoin hän sai jälleen merkityksen ja tarkoituksen elämälleen.

Mutta sitten häntä kohtasi taas onnettomuus. Poika kuoli. Nyt ei ollut ketään, josta hän olisi voinut saada lohtua. Lesken suru oli suuri, kun pojan ruumista valmistettiin hautaamista varten.

Kenties sinulle on tuttu se tyhjä tunne, joka tulee rakastetun omaisen menetyksestä. Kuinka masentuneeksi ja tyystin avuttomaksi voitkaan tuntea itsesi! Kuolema on todella katkera vihollinen. Sellaisissa tilanteissa ollaan hyvin huolestuneita kuolleitten tulevaisuudesta. Onko heillä todella toivoa?

Kuvittelehan, että joku voisi tulla ja tarttua rakkaan omaisesi käteen ja palauttaa hänet takaisin eloon ja terveeksi. Mitä riemua tuntisitkaan! Kuinka suurenmoista se olisikaan!

’Mutta se on mahdotonta’, sanonet. Sellaista ei ole tosin tapahtunut meidän elinaikanamme, mutta sellaista on tapahtunut aikaisemmin. On ollut naisia, jotka ovat saaneet kuolleensa takaisin ylösnousemuksen välityksellä.

Milloin niin on tapahtunut? Miksi voimme uskoa siihen? Mitä se merkitsee meille nykyään?

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2026 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa