Nautinnonhalu ei johda tosi onnellisuuteen

IHMISET, jotka alkavat elää yksinomaan nautintoa varten, tulevat pian sokeiksi Jumalaa kohtaan omaamiensa velvollisuuksien suhteen. Näin kävi eräille israelilaisille, joille seuraavat Jesajan profetian sanat osoitettiin: ”Voi niitä, jotka aamuvarhaisesta väkijuoman jäljessä juoksevat ja iltamyöhään viipyvät viinistä hehkuvina! Kanteleet, harput, vaskirummut, huilut ja viinit on heillä pidoissansa, mutta Herran tekoja he eivät tarkkaa, eivät näe hänen kättensä töitä.” – Jes. 5:11, 12.

Tässä puhuteltujen israelilaisten elämän päätavoitteena oli aistillisen nautinnon saaminen. He aloittivat alkoholin nauttimisen aamulla ja jatkoivat iltaan saakka, jolloin he olivat täysin viinin vaikutuksen alaisia. Alkoholin kiihottamina he menettivät itsehillintänsä ja tulivat äänekkäiksi ja riehakkaiksi. Kevytmielisessä juhlimisessa oli mukana musiikki, joka oli epäilemättä aistillista musiikkia, jonka tarkoitus oli herättää intohimot.

Koska nautinnot voivat näin saattaa ansaan ihmiset, jotka olivat liittosuhteessa Jumalan kanssa, niin siinä on varoitus kristityille, jottei heistä tulisi nautinnonhaluisia. Ihmisen tämänhetkistä suhdetta Jehova Jumalaan ei voida pitää itsestään selvänä, ja kuitenkin jatkuva läheinen suhde häneen on välttämätön tosi onnellisuudelle.