Hänen toivonsa on todellinen
Tämän kouluvuoden alussa eräs oppikoulutyttö New Jerseyssä Yhdysvalloissa kirjoitti koulua varten aineen. Tehtävä kuului: ”Jos matkustaisit tulevaisuuteen, kuinka kauas haluaisit mennä? Mainitse vuosi. Kuvaile, miltä maailma näyttäisi. Kuvaile, miltä ihmiset näyttäisivät, kuvaile heidän elämäntapojaan, miten he ansaitsevat toimeentulonsa, mitä he syövät jne.” Tämä 15-vuotias tyttö, joka on Jehovan todistaja, kirjoitti:
”Minä kuulin suuren äänen sanovan valtaistuimelta: ’Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän on asuva heidän kanssaan, ja he tulevat olemaan hänen kansojaan. Ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.’ Ja valtaistuimella istuva sanoi: ’Katso! Minä teen kaiken uudeksi.’ Lisäksi hän sanoo: ’Kirjoita, koska nämä sanat ovat luotettavat ja todet.’”
”Olen monen vuoden ajan tutkinut Raamattua, ja juuri tämä kohta on kiehtonut mieltäni. Olen miettinyt tämän raamatunkohdan jokaista sanaa ja olen aina halunnut tietää, voisivatko tällaiset olosuhteet todella tulla maan päälle tulevaisuudessa. Niinpä ainoana ihmisenä rakensin aikakoneen ja matkustin tulevaisuuteen.
”Matka sujui mukavasti, nopeus oli kymmenen vuotta minuutissa. Samalla kun minä pysyin paikallani, ympärilläni oleva maailma muuttui suuresti. Näin pelottavia tapahtumia: maanjäristyksiä, sotia, nälänhätää, laittomuutta, aivan niin kuin Raamatussa Matteuksen 24:6–8:ssa kuvaillaan. Mutta ne vain välähtivät silmieni edessä. Seuraavaksi näin kaiken ympärilläni olevan täysin tuhoutuvan. Ihmisiä tuhoutui, mutta heitä eivät tuhonneet heidän omat sotakoneensa vaan jonkun ihmistä paljon suuremman käyttämät erittäin tuhoisat luonnonvoimat.
”Yritin kulkea ajassa hitaammin voidakseni nähdä kaikki nämä uskomattomat tapahtumat. Seuraavaksi näin ihmisten työskentelevän kovasti, puhdistavan, rakentavan ja uudistavan kaikkea. He olivat ilmeisesti säästyneet tuholta ja sen vuoksi raivasivat raunioita. He työskentelivät kaikki yhdessä sopusointuisesti. Ajan mittaan näin maan päällä paljon enemmän miehiä ja naisia. En tiennyt, mistä he tulivat. Katselin heitä, kunnes näin miehen, joka muistutti isoisääni – hän olikin isoisäni. Hän oli kuollut vuonna 1972. Tarkistin kaikki kulkuneuvoni laitteet varmistautuakseni siitä, etten ollut kulkenut taaksepäin. En ollut kulkenut. Kuljin tosiaankin eteenpäin, ja silti näin ihmisiä, jotka olivat kuolleet. Silloin muistin, mitä Raamatusta sanotaan Apostolien tekojen 24:15:ssä: ’On oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.’ Näin tosiaankin ylösnousemuksen tapahtuvan.
”Nyt jatkoin matkaani niin suurella nopeudella etteivät värit ja valot enää erottuneet. Päätin pysähtyä. Paikka, johon pysähdyin, oli tietysti sama paikka, josta lähdin, mutta tulevaisuudessa. . . .
”Näin etäällä pikkupojan leikkivän jonkin suuren eläimen kanssa. . . . hän leikki . . . LEIJONAN kanssa! Halusin juosta varoittamaan häntä tilanteen vaarallisuudesta, mutta jokin esti minua. Leijona oli kesy kuin lapsen sylissä oleva kissa. Kun kuljeskelin jalkaisin, näin tällaisen rauhan vallitsevan muuallakin ihmisen ja eläinten välillä ja eläinten keskuudessa. Mutta viehättävintä oli ihmisten keskuudessa vallitseva sopu. Kaikki ihmisrodut puhuivat samaa kieltä ja tulivat keskenään hyvin toimeen ikään kuin olisivat olleet veljiä ja sisaria. . . . Huomasin, ettei näissä ihmisissä ollut mitään heikkouksia. He eivät olleet huonokuntoisia eivätkä sairaita. Kaikki olivat täydellisiä ulkomuodoltaan. Sitten tapahtui sellaista, mikä hämmästytti minut perin pohjin. Tapasin samoja ihmisiä, jotka näin 400 vuotta aikaisemmin matkoillani, mutta he näyttivät edelleen samanikäisiltä. Kukaan ei ollut sairas, vanha tai kuolemaisillaan. . . .
”Nautin todella tästä suurenmoisesta tulevaisuuden ajasta. Nyt olen taas kotona omassa ajassani. En voi saada ketään vakuuttuneeksi siitä, mitä näin. Ainakin kaikki, mitä olen lukenut Raamatusta, on nyt lujasti mielessäni. Halusin tosiaan palata sinne takaisin ja elää siellä ikuisesti noiden ihmisten kanssa. Mutta sitten ajattelin erästä raamatunkohtaa, joka antoi minulle varmuuden siitä, että voin pian päästäkin näkemään sen. Se on Psalmissa 37:10, 11: ’Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.’”