Lukijain kysymyksiä

● Uuden maailman käännös puhuu 1. Korinttolaiskirjeen 7:36–38:ssa siitä, että joku antaa ”neitsyytensä” avioliittoon. Useimmat muut käännökset käyttävät sellaisia sanontoja kuin ”tyttärensä” tai ”selibaattitoverinsa”. Miksi Raamatut eroavat tässä kohdin niin paljon toisistaan?

Jokainen avioliitosta ja/tai naimattomuudesta kiinnostunut kristitty on aivan oikein kiinnostunut näistä merkityksellisistä jakeista, jotka Uuden maailman käännöksen mukaan kuuluvat:

”Mutta jos joku arvelee menettelevänsä sopimattomasti neitsyyttään kohtaan, jos se on sivuuttanut nuoruuden kukoistuksen ja näin pitää tapahtua, niin tehköön mitä tahtoo; hän ei tee syntiä. Menkööt naimisiin. Mutta jos joku pysyy sydämessään vakaana, eikä hänellä ole välttämätöntä tarvetta, vaan hänellä on oma tahtonsa vallassaan, ja hän on päättänyt omassa sydämessään säilyttää neitsyytensä, niin hän tekee hyvin. Näin ollen sekin, joka antaa neitsyytensä avioliittoon, tekee hyvin, mutta se, joka ei anna sitä avioliittoon, tekee paremmin.” – 1. Kor. 7:36–38.

Monet raamatunoppineet myöntävät, että tämän kohdan kreikankielisen tekstin ymmärtäminen ja oikea kääntäminen on vaikeaa. Tri A. Marshallin teoksen Interlinear Greek-English New Testament mukaan jakeen 36 sananmukainen kreikkalainen teksti alkaa: ”Mutta jos joku ajattelee menettelevänsä epäkunnioittavasti neitsyttään kohtaan, . . .” Suurin ongelma sisältyy sanontaan ”neitsyttään”. Mitä apostoli Paavali tarkoitti sillä? Raamatunselittäjät esittävät usein kolme mahdollisuutta, jotka esiintyvät monien yleisesti käytettyjen Raamattujen erilaisissa käännöstavoissa. Näiden kolmen näkökannan lyhyt tarkastelu auttaa meitä ymmärtämään tämän kohdan ydinajatuksen.

1) Jotkut sanovat, että nämä jakeet viittaavat isän tai holhoojan valtaan antaa tyttö avioliittoon tai kieltää häntä menemästä naimisiin. Tämän ajatuksen esittämiseksi jotkut kääntäjät lisäävät sanan ”tytär”, kuten Kirkkoraamattu tekee. Tähän näkemykseen liittyy kuitenkin vaikeuksia. Ensiksikään tässä raamatunkohdassa ei varsinaisesti missään puhuta tyttärestä, isästä tai holhoojasta. Lisäksi jae 37 osoittaa, että kysymys oli miehen vallasta oman tahtonsa suhteen. Mitä syytä olisi siis päätellä, että Paavali suositteli naisen pysymistä naimattomana vain siksi, että hänen isäänsä ei häirinnyt sukupuolinen intohimo?

2) Toiset ajattelevat, että Paavali neuvoi miestä sen suhteen, menisikö tämä naimisiin morsiamensa kanssa vai ei. Niinpä Uusi testamentti nykysuomeksi sanoo: ”Joku on päättänyt olla menemättä naimisiin morsiamensa kanssa. Jos hän kuitenkin arvelee tekevänsä väärin tyttöä kohtaan tuntiessaan ylivoimaista vetoa häneen . . .” Tosiasia kuitenkin on, että alkuperäisessä tekstissä nämä jakeet eivät mainitse ”morsianta” eli ’kihlattua naista’. Sitä paitsi tällainen näkökulma kiinnittää kaiken huomion vain mieheen. Mutta olisiko kristillisyyden mukaista, että Paavali olisi kiinnostunut vain miehestä osoittamatta lainkaan kiinnostusta naisen tarpeita ja tunteita kohtaan, jota Pietari sanoo ”heikommaksi astiaksi”? – 1. Piet. 3:7.

3) Vielä jotkut sanovat, että 1. Korinttolaiskirjeen 7:36–38 käsittelee kristittyjä pariskuntia, jotka elivät yhdessä mutta selibaatissa, jotka olivat kieltäytyneet sukupuolisuhteista hengellisistä syistä. Niinpä Moffattin käännös sanoo: ”Jos joku mies ajattelee, että hän ei menettele oikein neitoa kohtaan, joka on hänen hengellinen morsiamensa, . . .” Ja The New English Bible puhuu hänen ”selibaattitoveristaan”.

Mutta tällainen tulkinta on ristiriidassa sen kanssa, mitä apostoli sanoi aikaisemmin 1. Korinttolaiskirjeen 7. luvussa. Paavali oli maininnut jakeissa 3–5 mahdollisuuden, että aviopari tilapäisesti pidättyy sukupuolisuhteista keskinäisen sopimuksen perusteella. Mutta hän sanoi, että myöhemmin heidän pitäisi tulla taas yhteen, jotteivät lankeaisi kiusaukseen. Sitä paitsi jos Paavali olisi tarkoittanut selibaatissa eläviä aviopareja, niin miksi hän suositteli naimisiin menoa, jos intohimo teki sen tarpeelliseksi?

Jos nämä kolme näkökantaa, jotka monet yleisesti käytetyt Raamatut esittävät, eivät tunnu olevan sopusoinnussa kreikaksi esitettyjen Paavalin sanojen kanssa tai kristillisyyden kanssa, niin onko olemassa sopivampi käännöstapa, joka esittää oikean merkityksen?

Kuten jo mainittiin, päävaikeus sisältyy sanontaan ”neitsyensä”. Tästä Emphatic Diaglottin alaviite sanoo: ”Parthenos, joka yleensä käännetään neitsyeksi, on käännetty merkitsemään myös neitsyyden eli naimattomuuden tilaa.” Tri G. R. Berry esittää kreikkalais-englantilaisen rivienvälisen käännöksen seuraavasti: ”menettelee sopimattomasti neitsyyttään kohtaan”. Tämä merkitsisi, että ”neitsyt” ei tarkoita jonkun toisen henkilön neitsyyttä, vaan hänen omaa neitsyyttään. Kauan ennen Uuden maailman käännöksen ilmestymistä eräät englantilaiset käännökset esittivät tämän tulkinnan. J. N. Darbyn käännös kuuluu: ”Mutta jos joku ajattelee, että hän menettelee sopimattomasti neitsyyttään kohtaan, . . . tehköön niin kuin haluaa, hän ei tee syntiä.” (Myös J. B. Rotherhamin Raamattu) Tällainen käännöstapa sopii sekä kreikankieliseen tekstiin että naimattomuuteen kannustaviin Paavalin aikaisempiin sanoihin. – 1. Kor. 7:29–35.

1. Korinttolaiskirjeen 7:36–38:ssa Paavali siis kehottaa kutakin harkitsemaan omia tarpeitaan. Onko joku ohittanut ajan, jolloin sukupuolinen kiinnostus ensi kerran esiintyi voimakkaana?a Jos on ja jos hän edelleen ajattelee, että olisi parempi mennä naimisiin, niin avioitumisessa ei ole mitään syntiä. Mutta kristityllä, joka kykenee tekemään tilaa naimattomuudelle, on vähemmän häiritseviä seikkoja ja enemmän vapautta palvella Herraa.

[Alaviitteet]