Jumalan sana on elävä

Neidon horjumaton rakkaus

MIEHEN ja naisen välisessä horjumattomassa rakkaudessa on jotakin todella kaunista. Kun sellainen rakkaus kestää siitäkin huolimatta, että muista lähteistä tulee suunnattomasti painostusta, jonka tarkoitus on murtaa syvä kiintymys, niin se liikuttaa tarkkailijoittenkin tunteita.

Ajatelkaamme Suunemista eli Suulemista kotoisin olevaa itämaista tyttöä. Hän rakastuu komeaan paimeneen. Yrittäessään suojella suulemilaisneitoa kiusaukselta hänen veljensä estävät häntä noudattamasta rakastajansa kutsua lähteä kävelylle hänen kanssaan ihastuttavana kevätpäivänä. He määräävät hänet vartioimaan viinitarhoja pienten kettujen tihutöiltä. – Kork. v. 1:6; 2:8–15.

Tänä aikana kuningas Salomo leiriytyy kuninkaallisessa loistossaan lähelle suulemilaisen kotia. Tämä johtaa siihen, että kuningas kiinnittää tyttöön huomiota, kun tämä hoitaa tehtäviään. Hänen kauneutensa takia hänet viedään kuninkaan leiriin ja kuningas kosii häntä. – Kork. v. 6:11, 12; 1:2–4.

Joutuuko suulemilainen hänen pauloihinsa? Horjuuko hän rakkaudessaan? Ei. Häpeämättä hän esittää kaipaavansa rakastamaansa paimenta. Mutta Salomo ei halua antaa hänen lähteä, vaan esittää jatkuvasti rakkaudenilmauksia ja lupaa teettää häntä varten erittäin hienoja koruja. Suulemilainen puhuu kuitenkin kuolemattomasta rakkaudestaan paimentaan kohtaan. Myöhemmin paimen pääsee kosketukseen hänen kanssaan, ja molemmat iloitsevat hellyyttä ilmaisevien sanojen esittämisestä. – Kork. v. 1:7–17; 2:1, 2.

Kun kuningas Salomo palaa Jerusalemiin, hän vie suulemilaisen mukanaan. Paimen löytää keinon tavata hänet tässä kaupungissa. (Kork. v. 3:6–11; 4:1–5) Kun Salomo epäonnistuu kaikissa yrityksissään suulemilaisen rakkauden voittamiseksi, hän lopulta antaa hänen palata kotiin. (Kork. v. 8:5a) Mikä voitto suulemilaiselle!

Tämä maalaistyttö antaa totisesti jalon esimerkin rakkauden kestävyydestä, rakkauden jota ei voida kääntää muualle. Juuri tällainen rakkaus on Kristuksen hengellisen morsiamen todellisilla jäsenillä sekä hänen ’muilla lampaillaan’ ’hyvää paimentaan’ kohtaan. – Vrt. Joh. 10:14, 16; 2. Kor. 11:2; Ef. 5:25–32.