Psalmit

Miksi turvautua Jehovaan kaikissa hankkeissasi?

MIKÄÄN, mikä on vastoin Jumalan tahtoa, ei voi onnistua. Ihmisten kannalta katsottuna jollakin hankkeella näyttää ehkä olevan valoisa tulevaisuus. Lopulta se kuitenkin epäonnistuu surkeasti. Sen tähden meidän pitäisi varmistautua siitä, että otamme kaikessa huomioon Luojan.

Psalmi 127 muistuttaa meitä voimakkaasti tämän tärkeydestä. Siinä sanotaan: ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa. [Samoin hän antaa unen rakkaalleenkin, UM.]” – Ps. 127:1, 2.

Mies saattaisi rakentaa talon, mutta ei ole mitään taetta siitä, että hän saa nauttia siitä. Äkillinen kuolema, onnettomuus tai tapaturma voisi johtaa siihen, että hän olisi työskennellyt turhaan. Kaupunki voisi olla hyvin vartioitu ja linnoitettu, mutta silti se voisi tuhoutua sodassa tai maanjäristyksessä tai tulipalossa. Miehet saattaisivat nousta aikaisin aamulla ja tehdä työtä myöhään iltaan, ennen kuin istuutuisivat lepäämään ja syömään. Mutta heidän työnsä ei ehkä tuottaisi heille tyydytystä. Liian väsyneinä he eivät ehkä nauttisi edes ruoasta. Toisaalta saman, minkä sellaiset miehet saisivat ankarasta raadannasta, Jumalan palvelija saa ilman ankaraa ponnistelua ja kamppailua. Hänen nauttimansa uni tai lepo on todellisuudessa lahja Jumalalta.

Niinpä psalminkirjoittaja piti sellaisia seikkoja kuin kodin turvallisuutta, kaupungin turvallisuutta ja elämän välttämättömyyksistä nauttimista Jumalan siunauksina. Hän suhtautui siihen, että miehellä on hyvä perhe, samassa valossa, kun hän sanoi: ”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä, on anti. Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat. Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä! Eivät he joudu häpeään, kun portissa puhuttelevat vihamiehiänsä.” – Ps. 127:3–5.

Miestä, joka sai poikia nauttiessaan itse vielä nuoruuden voimasta ja tarmosta, pidettiin aivan oikein siunattuna. Kun hänen poikansa kasvoivat aikuisiksi, he olivat kuin nuolia hänen kädessään. He voivat oikeutta käytäessä puolustaa isäänsä hänen vihollistensa edessä. Koska kaupungin vanhimmat tuomitsivat porttien läheisyydessä olevalla aukiolla, niin siellä pojat puhuisivat vastustajien kanssa oikeutta käytäessä ja vaientaisivat perusteettomat syytökset ja väärän todistuksen.

Koska Jehovan siunaus on tärkeä minkä tahansa hankkeen menestymiselle, meidän pitäisi pyrkiä käyttäytymään tavalla, jonka hän hyväksyy. Meidän pitäisi hoitaa asiamme sopusoinnussa näiden henkeytettyjen sanojen hengen kanssa: ”Jos Jehova tahtoo, niin me elämme ja myös teemme tämän tai tuon.” – Jaak. 4:15.