Lukijain kysymyksiä

● Kuinka on mahdollista, että kristityt ’tuomitsevat enkeleitä’, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 6:3 sanoo?

Tämä ilmeisesti tarkoittaa voideltuja kristittyjä, jotka osallistuvat Kristuksen kanssa pahojen enkeleitten, demoneitten, tuomitsemiseen tulevaisuudessa. Kehottaessaan kristittyjä ratkaisemaan henkilökohtaiset kiistansa seurakunnan kypsien veljien avustuksella ennemmin kuin turvautumalla maallisiin tuomioistuimiin apostoli Paavali kirjoitti: ”Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman? Ja jos teidän on määrä tuomita maailma, niin oletteko sopimattomia käsittelemään aivan vähäpätöisiä asioita? Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä? Miksi emme sitten tämän elämän asioita?” – 1. Kor. 6:2, 3.

Jotkut ovat ajatelleet, että Paavali ’tuomitsemisesta’ puhuessaan tarkoitti, että kristityt kykenisivät karkottamaan demoneita. Mutta Kristuksen seuraajalle oli jo annettu valta tehdä se tarpeen tullen, kun taas Paavali tässä viittasi tulevaisuuteen (’me tulemme tuomitsemaan maailman ja me tulemme tuomitsemaan enkeleitä’). (Matt. 10:8; Luuk. 10:17; Apt. 16:16–18; 19:11, 12) Toiset ajattelevat Paavalin sanoneen, että kristityt esimerkillisellä käytöksellään tuomitsevat Saatanaa seuraavat alennetut enkelit. Mutta tämäkään ei olisi rajoittunut tulevaisuuteen, sillä kristityt olivat jo käyttäytyneet hyvin vuosikausia. (Matt. 5:14–16; Tiit. 2:6–8; 1. Piet. 3:16) Myös Paavalin sanojen tekstiyhteys näyttää sulkevan pois sen, että tämä ’enkelien tuomitseminen’ liittyisi vain käytökseen, joka vastakohtaisuudellaan langettaisi tuomion.

Raamattuhan osoittaa, että Panettelijaa odottaa tuomio – pään rikki polkeminen. (1. Moos. 3:15) Ilmestyksen 20:1–3 kuvailee tämän toiminnan alun ja sanoo, että voimakas enkeli ottaa kiinni Panettelijan ja sitoo hänet tuhanneksi vuodeksi. Jakeet 7–10 kertovat, että tämän ajanjakson lopussa Saatana päästetään vapaaksi lyhyeksi aikaa. Mutta sitten ’rikki polkemisen’ toisena vaiheena hänet heitetään ikuisen tuhon tuliseen järveen.

Ilmestyskirja ei nimenomaan sano, että taivaassa olevat voidellut kuningas-papit tulevat osallistumaan tämän tuomion täytäntöönpanemiseen. Mutta se ei myöskään mainitse, että demonit heitetään syvyyteen Panettelijan kanssa, minkä Raamattu muualla osoittaa. (Luuk. 8:31) Siksi se seikka, että Ilmestyksen 20:1–10 ei kuvaile niiden 144 000:n toimivan Kristuksen kanssa tuomion julistamisessa, ei merkitse, ettei heillä olisi mitään osuutta siinä. Roomalaiskirjeen 16:20 sanoo heistä: ”Jumala, joka antaa rauhan, murskaa puolestaan pian Saatanan teidän jalkojenne alle.”

Vaikuttaa siis siltä, että kun Paavali sanoi voideltujen ’tulevan tuomitsemaan enkeleitä’, hän tarkoitti tulevaa pahojen henkien tuomion täytäntöönpanemista. Vaikkei Raamattu esitäkään yksityiskohtia siitä, mikä osa Kristuksen perijätovereilla tulee olemaan tässä tuomitsemisessa, niin me voimme olla varmoja siitä, että he ainakin ovat tukemassa sitä. Epäilemättä he kannattavat Jeesusta ja hyväksyvät tuomion.

● Raamattu sanoo, että Mooses oli elinvoimainen kuolemaansa saakka. (5. Moos. 34:7) Miksi Mooses sitten sanoo 5. Mooseksen kirjan 31:2:ssa, että ollessaan 120-vuotias hän ei enää voinut ”mennä ja tulla” israelilaisten edellä heidän johtajanaan?

Ydinajatus siinä, mitä Mooses sanoi 5. Mooseksen kirjan 31:2:ssa, näyttää pohjimmiltaan olleen se, ettei hänen enää sallittu ”mennä ja tulla” israelilaisten edellä johtaakseen heidät Luvattuun maahan.

Tätä ajatusta ei esitetä selvästi joissakin raamatunkäännöksissä, sillä 5. Mooseksen kirjan 31:2 esitetään sellaisella tavalla, että kuulostaa siltä kuin Mooses olisi sanonut, että hän oli fyysisesti kykenemätön johtamaan kansaa. Esimerkiksi Ronald Knoxin käännös kuuluu: ”Tässä minä olen, satakaksikymmentävuotias mies, en ole enää sopiva johtamaan teitä matkoillanne; ja lisäksi Herra on sanonut minulle, että minun ei ole määrä ylittää Jordanvirtaa.” – 5. Moos. 31:2, kursivointi lisätty.

Mutta on aivan ilmeistä, ettei Mooses ole voinut sanoa olleensa kykenemätön johtamaan kansaa siksi, että hän olisi ollut niin voimaton. Me tiedämme sen siitä, että Mooseksen kuoleman jälkeen kirjoitettiin: ”Ja Mooses oli kuollessaan sadan kahdenkymmenen vuoden vanha, mutta hänen silmänsä eivät olleet hämärtyneet, eikä hänen elinvoimansa ollut kadonnut.” – 5. Moos. 34:7.

Mooses oli siis ilmeisesti varsin elinvoimainen. Vaikkei hän todennäköisesti ollutkaan yhtä vankka kuin voimakas nuori mies, hän oli poikkeuksellinen ikäisekseen; vanhuus ei tehnyt häntä toimintakyvyttömäksi. Hän pystyi johtamaan kansaa kuolemaansa saakka.

Mutta lopulta Mooses siirsi kansan johdon Joosualle, jolla, vaikkakin hän oli jonkin verran nuorempi, oli kokemusta, kykyä ja Jumalan henkeä. (2. Moos. 24:13; 33:11; 4. Moos. 27:18; 5. Moos. 31:3; 34:9; Joos. 14:7–11) Pääasiallinen syy tähän oli se, että Joosua voi johtaa kansan Luvattuun maahan, mitä Jumala ei sallinut Mooseksen tehdä.

Tämä ajatus esitetään selvästi joissakin raamatunkäännöksissä. Esimerkiksi Isaac Leeser kääntää 5. Mooseksen kirjan 31:2:n: ”Olen sadankahdenkymmenen vuoden vanha tänään; en voi enää mennä ja tulla; sillä HERRA on sanonut minulle: Sinä et saa mennä tämän Jordanin yli.” Ja ”Uuden maailman käännös” (engl.) kääntää jakeen: ”Olen tänään sadankahdenkymmenen vuoden vanha. Minun ei sallita enää mennä ja tulla, koska Jehova on sanonut minulle: ’Sinä et ylitä tätä Jordania.’” – 5. Moos. 31:2.

Vaikka siis Mooses olikin vielä varsin elinvoimainen mies ikäisekseen, hän sanoi aivan oikein, että hän ei voinut enää ”mennä ja tulla” kansan edessä, koska se valmistautui ylittämään Jordanin.