Lukijain kysymyksiä

● Eikö Loot menetellyt väärin tarjotessaan tyttäriään sodomalaisille?

Vaikka jotkut ovatkin syyttäneet Lootia väärästä menettelystä, me emme todellisuudessa ole nykyään sellaisessa asemassa, että voisimme tuomita hänet. Raamattu osoittaa, ettei Jumala, joka näkee sydämen, langettanut Lootille tuomiota.

Kun Jumala lähetti kaksi aineellistunutta enkeliä Sodomaan ja Gomorraan, Loot vieraanvaraisesti vaati heitä jäämään kotiinsa. Sinä iltana joukko sodomalaisia piiritti talon ja huusi: ”Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä [tänä iltana, UM]? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin.” – 1. Moos. 18:20, 21; 19:1–5.

Loot astui ulos ja yritti saada heidät luopumaan vaatimuksestaan. Sitten hän pyysi: ”Katsokaa, minulla on kaksi tytärtä, jotka eivät vielä miehestä tiedä. Ne minä tuon teille, tehkää heille, mitä tahdotte. Älkää vain tehkö näille miehille mitään pahaa, sillä he ovat tulleet minun kattoni suojaan.” Väkijoukko kävi Lootin kimppuun ja melkein mursi oven. Silloin enkelit puuttuivat asiaan ja sokaisivat joukon. – 1. Moos. 19:6–11.

Tämä kertomus on ihmetyttänyt tai vaivannut monia, varsinkin naisia. Jotkut ovat jopa syyttäneet Lootia pelkurimaisesta menettelystä ja sanoneet, ettei hänen olisi pitänyt tarjoutua maksamaan vieraittensa turvallisuutta tytärtensä siveydellä tai että hänen olisi pitänyt antaa itsensä väkijoukolle.

Mutta pitäisi ottaa huomioon, että itämaisen tavan mukaan isännän velvollisuus oli suojella kodissaan olevia vieraitaan ja puolustaa heitä tarpeen tullen jopa kuolemaan saakka. Lootin sanat (”sillä he [nämä kaksi miestä] ovat tulleet minun kattoni suojaan”) osoittavat, että hän tunsi olevansa velvollinen suojelemaan vieraitaan. Kuinka kukaan voi myöskään syyttää Lootia pelkuruudesta? Hän meni rohkeasti väkijoukon luo ja jopa sulki oven takanaan ja kohtasi joukon yksin.

Mitä sitten on sanottava Lootin väkijoukolle esittämästä tarjouksesta? Vaikka jotkut ovat sanoneet, että Lootin olisi pitänyt tarjota itsensä heille, on epätodennäköistä, että harhaviettinen väkijoukko olisi tyytynyt vanhaan naimisissa olevaan mieheen. Mutta kahden neitsyen tarjoaminen olisi saattanut olla häkellyttävää väkijoukolle: tässä oli kaksi nuorta neitsyttä, ja mahdollisuus turmella heidän puhtautensa olisi saattanut olla jonkinlainen haaste väkijoukolle. Mutta toisaalta he olivat naisia ja kihloissa kahden kaupungissa asuvan miehen kanssa. Tämä tarjous olisi saattanut aiheuttaa jakauman harhaviettisessä joukossa.

Sitä paitsi vaikka Loot oli aluksi tietämättään pitänyt vieraanaan enkeleitä, hän tähän mennessä on saattanut hyvinkin havaita heidän olleen Jumalan lähettämiä sanansaattajia. (Hepr. 13:2) Niinpä Loot on voinut tuntea olevansa halukas uhraamaan tyttärensä, jos olisi ollut pakko, niin kiintynyt kuin hän heihin olikin. (Vrt. 1. Moos. 22:1–14; 2. Sam. 12:3.) Tarjotessaan tyttäriään väkijoukolle Loot on voinut luottaa siihen, että jos oli Jehovan tahto, niin Jumala suojelisi hänen tyttärensä samoin kuin Jumala oli jo suojellut Saaran Egyptissä. (1. Moos. 12:17–19) Ja Jehova ohjasikin asiat niin, että Loot ja hänen tyttärensä olivat turvassa paitsi homoseksualistiselta väkijoukolta myös siltä tuliselta tuholta, joka kohtasi kaupunkeja. – 1. Moos. 19:15–29.

Enkelit eivät sanoneet, että Loot menetti vanhurskautensa, kun hän teki tämän tarjouksen. Sen sijaan he auttoivat Lootia ja hänen perhettään pakenemaan, kun Jumala tuhosi nuo kaupungit, joissa ei ollut edes kymmentä vanhurskasta ihmistä. (1. Moos. 18:26–32) Vielä merkittävämpää on, että Jumala ei arvostellut Lootia, jota laittomien tekojen näkeminenkin piinasi. Sen sijaan Jehova, joka pystyy näkemään sydämeen, julisti Lootin ”vanhurskaaksi mieheksi”. – Sananl. 15:11; 2. Piet. 2:8, 9.

Tämä kertomus on arvokas osa Raamattua. Se on omiaan korostamaan Sodoman ja Gomorran pahuutta, se herättää närkästystä niissä vanhurskaissa, jotka lukevat sen, ja se ilmaisee, ettei Jumala hyväksy homoseksualismia. Tämä kertomus auttaa meitä myös arvostamaan Raamatun vakuutusta siitä, että Jumala on vanhurskas ja oikeudenmukainen – hän ei hyväksy pahuutta. (5. Moos. 32:4) Ja me voimme uskoa, että Jumala on yhtä täydellinen ja oikeudenmukainen, kun hän julisti Lootin ”vanhurskaaksi mieheksi”.

● Miksi juutalainen ajanlasku eroaa Jehovan todistajien julkaisemasta ajanlaskusta?

1100-luvulta peräisin olevan perinteellisen juutalaisen ajanlaskun mukaan Aadamin luominen tapahtui syksyllä vuonna 3 761 eaa. Jehovan kristityt todistajat ovat kuitenkin esittäneet tämän tapahtuman ajankohdaksi 4 026 eaa. Pääsyy eroavuuteen on se, että Jehovan todistajat eivät luota vanhoihin perinteellisiin juutalaisiin lähteisiin, kuten Seder Olamiin (jonka laatijaksi arvellaan Yose b. Halaftaa toiselta vuosisadalta). Sen sijaan Jehovan todistajat antavat suurimman merkityksen itse Raamatussa olevalle ajanlaskuaineistolle. Tämän he liittävät vuoteen 539 eaa., jolloin Babylon kukistui ja jonka maalliset auktoriteetit hyväksyvät keskeiseksi varmistetuksi ajankohdaksi.

Nykyään tutkijat myöntävät, että perinnäiset juutalaislähteet, kuten Seder Olam, ovat epäluotettavia. Siinä osoitetaan esimerkiksi Serubbaabelin päivinä tapahtuneesta temppelin uudelleenrakentamisesta Aleksanteri Suuren suorittamaan Persian valloitukseen kuluneen vain 34 vuotta. Todellisuudessa tuo aika oli noin 150 vuotta pitempi, ja Encyclopædia Judaica (vuoden 1971 painos, 14. osa, s. 1092) tunnustaa virheen sanoessaan: ”Huomattavin sekaannus Yosen laskelmissa on persialaisen kauden supistaminen . . . vain 34 vuodeksi.”

Toinen virhe koskee Aabrahamin syntymän ajankohtaa. Juutalaisen ajanlaskun mukaan Terah oli 70-vuotias Aabrahamin (Abramin) syntyessä. Tämä käsitys perustuu siihen, miten juutalaiset ymmärtävät 1. Mooseksen kirjan 11:26:n, missä sanotaan: ”Ja Terah eli edelleen seitsemänkymmentä vuotta, minkä jälkeen hänelle syntyivät Abram, Naahor ja Haaran.” (UM) Huomaa, että tämä raamatunkohta ei todellisuudessa sano, että Terah oli 70-vuotias, kun Aabraham syntyi, vaan että hän sai kolme poikaa sen jälkeen kun hän oli täyttänyt 70 vuotta. Mutta 1. Mooseksen kirjan 11:32:n ja 12:4:n vertailu paljastaa, että Aabraham oli 75 vuotta vanha lähtiessään Harranista hänen isänsä kuoltua siellä 205-vuotiaana. Terah ei siis ollut Aabrahamin syntyessä 70-vuotias vaan 130-vuotias. Tämä merkitsee 60 vuoden eroa.

Virheet, jotka koskevat Aabrahamin syntymää (60 vuotta) ja persialaista kautta (noin 150 vuotta), sekä vähäisemmät virheet selittävät noin 265 vuoden eron Seder Olamiin pohjautuvan perinteellisen juutalaisen laskutavan ja Jehovan todistajien julkaiseman raamatullisen ajanlaskun välillä.